Ökö ja Helmi

Voi Helmi-raukkaa! Kun pentukissa tuli, se antoi suunnilleen kaikessa tietä. Ja Ököli senverran öykkäriä, ettässä oli senverran öykkäriä, että sitä pitää hyödyntää heti...

Erikoisen tärkeää on tietenkin nähdä molemmat niistä yhdessä. No, varsinaisesti kokoero ei näy, kissoja täytyi pitää kiinni aika voimallisesti. Samantapainen (mutta ei tietenkään sama) kuva löytyy sitten Helmin sivulta.

Linkki seuraavaan.

Alunperin olin hommannut Ökön seuraksi Helmille. Ja kyllä niin näyttää käyvänkin: molemmat katit tuntuvat ajoittain leikkivän innokkaasti yhdessä.

Helmi ei tosin aina tunnu ymmärtävän tuollaista yli-innokkuutta. Kun hänen mielestään kissojen tulee käyttää aikaansa maailman pahuuden mietiskelyyn.
Sittenpä täytyy nukkua pikkuisen. Molemmat katit ovat urvahtaneet parvekkeeni riipukeinuun. Varmaankin jopa Maamiehen Taru pitää tätä tosi auvoisana tilanteena! Helmin sivulla on iso kuva asiasta.

Ulkoilman tapahtumat ovat nyt tärkeitä. Aika usein Ökö on kylläkin kääntynyt toiseen suuntaan: se on kovin sosiaalinen ja haluaa osallistua. Ja toisessakin suhteessa tilanne on poikkeuksellinen: yleensä Ökö ajaa Helmin pois...

Tässä on sitten ryhmäkuva kateista. Tässäpä on sitten linkki edelliseen vastaavaan. Ökö on kasvanut. Mutta luonteet ovat ihan samanlaiset: Helmi ei erikoisemmin pidä sylissäolemisesta.

Sänkyni Rautakiskontiellä on kissojen valtakuntaa! Helmi sentään lähtee pakoon, kun tulen nukkumasanm itse. Ei Ökö, ei todellakaan. Se vain mulkoilee äkäisesti, kun hänen tärkeätä nukkumista noin häiritään.

Ilmeisestikin olen pitänyt äärimmäisen tärkeänä tätä kissojen nukkumiskysymystä. Kun olin nimittäin edellisessä kuvassa käsitellyt juuri samaa juttua! No, ei voi mitään! Tärkeät asiat ovat tärkeitä ja sillä selvä!

Kissoille nukkuminen on äärimmäisen tärkrätä.

Helmi häippäisee heti, kun kuulr minun räpläävän kelloradiota- Se tietää, että silloin minä tulen nukkumaan.

Ökö taasen ei hievahdakaan. Lähinnä se pyrkii tuijottamisella lannistamaa tuollaisen julkean moukan. Ikävää, ettei tuijottaminen ihmeemmin pure tähän lajiin: Olli vain tunkaa petiin. Eikä tappelemenikaan toimi oikein kunnolla: painoero on kuitenkin niin suuri. Että asialle ei voi mitään...

Olin pipilässä joskus marraskuun puolessavälissä 2001. Minulla oli hirvittävän pitkäksi venynyt yskä. Sairaalass saatin selville, että homma on ilmeisestikin jonkunlaista allergiaa, jopa astmaa. Kauhea ajatuskin! Se tekee minut kerrassaan huolestuneeksi! Myöhemmintehdyissä tutkimuksissa saatettiin todeta, että varsinaista huolta ei ole. Hiphei!

No, jokatapauksessa makuuhuone on nyt julistettu kissattomaksi vyöhykkeeksi. Katit makaavat kyllä ihan mielellään tuossa sohvalla.

Tässä on kuva asiasta kesällä 2002. Kissathan eivät ole varsinaisesti mitenkään lämpimiä ystäviä keskenään. Mutta kyllä ne ymmärtävät, missä on pehmeää.

Nyt on ilmeisesti koko kesän kuumin ilmat. Kissathan ovat äärettömän tyytyväisiä siitävasta voi aistia, kuinka he; tästä kuvasta voi aistia, kuinka he molemmat örisevät tyytyväisyydestä.

Ökölle oli annettu tällainen juurikori, josta se tuntui tykkäävän kuin hullu puurosta. Helmi tuntui tykkäävän nyt kissapuusta, josta saattoi jaksaessaan katsoa lintuja. Eipä hän jaksanut...

Ökö;ä ihan kiltisti tässä löhöää ihan kiltisti tässä huoneeni ulkopuolella olevalla matolla. Yllättävää, ettei se edes yritä huoneeseeni! Kun nimenomaan suljetut ovet ovat kissojen mioelestä ihan vastustamaton juttu.

Myönnettäköön kyllä, että tyypillisesti aamuyöllä kiusaus tulee ihan vastustamattomaksi ja silloin ovea vastaan rymähtää muutaman kilon verran määrätietoisuutta...

Sitten jos menen jostain syystä päivällä makuuhuoneeseen, alkaa Ökö naukumisen oven takana.

Kesällä 2002 (kyllä ihan sama ongelma oli aikaisempinakin kesinä) oli ihan sietämättömän kuuma!

Luonnollista olisi pitää ikkunoita auki tuuletuksen apuna. Mutta ongelmana ovat katit: ne ryökäleet tippuvat ikkunasta! Helmin tippuminen aiheutti Ökön hommaamisen (taatusti erittäin poikkeuksellisen julma rangaistus Helmin mielestä), Ökö taasen loukkaantui vakavasti omassa tippumisessaan.

Ensimmäinen ratkaisu ongelmaan oli tuuletusikkunaan asennettu verkko. Ja kyllä se ehdottomasti auttoi asiaa, muttei se sitä ratkaissut 8-(

Seuraavana ratkaisumallina oli tämä: kissat saunaan (jonne mukaan vessalooda ja vettä, mahdollisesti kuivamuonaakin) lukkojen taakse. Jolloin voi avata kaikki mahdolliset räppänät.

Päivällä kissat oikeastaan pelkästään nukkuvat: heidän kannaltaan tällainen pauhallinen paikka os suunnilleen siunaus. Liikkeelle he lähtevät huomattavan muöhään yöllä. Ja tämä kuva on otettu juuri silloin.

Tämä kuulostaa julmalta kisumisuja kohtaan? Mutta ei se kylläkään ole niin. Minulla on neljä syytä, miksi näin ei tosiaankaan ole:

1. Molemmat kissat tulivatb kyllä vauhdilla ulos, kun päästin ne (tästä ryntäyksestä ulos minulla on jopa filmi (1 127 224 tavua)). Mutta suunnilleen neljännestunnin kuluttua Helmi palasi tähän erinomaiseen nukkumispaikkaan, jossa ei häiritä!
2. Isäni sulkee ne saunaan suunnilleen päivällisen aikoihin. Kerran niitä ei tahtonut millään löytyä. Homma selvisi: ne olivat jo molemmat saunassa vetämässä unta palloon.
3. Eräänä iltapäivänä isäni oli menossa itse saunaan. Joten hän lämmitti sitä. Silloin ei kissoja tietenkään voi panna saunaan. Mikä oli Helmin mielestä selvästi paheksuttava juttu, hän olisi halunnut sinne...
4. Neljäs ja ehdottomasti tärkein syy. Asuntooni on ajoittain saatava kunnollinen läpiveto. Ongelmana on vain pari täysin edesvastuuttomasti käyttäytyvää idioottia...
   

Tämä kuva on otettu pikkuisen ennen joulua 2002. Kissoille on annettu tuo kivasti pehmeä peitto.

Ja se on todella vahvasti niiden mieleen! Esimerkiksi normaalisti ovikellon soidessa rynnätään ovelle. Kun täytyy nähdä, kuka tulee. Ja Ökö tykkää lisäksi siitä, että tulija rapsuttaa sitä. Mutta tällaiselta ihanalta alustalta ei hievahdetakaan!

Kattien luonteet.

Onnea parvekkeella.

Täytyihän siistä ottaa yhteiskuva kesälläkin. Talvikuvia (joulukortteihin siis) on jo vaikka kuinka.

Olin kuvitellut, ettei niitä saisi syliin näin. Mutta eipä ongelmia! Ulkona oli niin pelottavaa, että tutussa sylissä oli oikeastaan ihan kiva olla ja katsella maailmanmenoa.

Helmin harkmaa väti ei todellakaan luiity ikään (niinkuin ihmisillä). Se oli noin jumalaisen harmaa jo kahdeksanviikkoisena rääpäleenä, jollaisena sain sen.

Touhuan ihan jatkuvasti tietokoneella. Helmi on myös ollut makaamassa tuolla. Sen mielestä on ilmeisesti ihan kivaa olla "lähellä" minua. Mutta ei niin lähellä, että pääsisin koskettamaan häntä. Mutta nyt Ökökin on ymmärtänyt, että tuo on oikeastaa ihan hyvä paikka. Se kötjäyttää heti selällään ja haluaa rapsutusta massuunsa...

Hups, tulikin toinen kuva ihan samasta jutusta. Mutta toisaalta, ihan suloinen kuva! Ököllä on pikkuisen harmistunut ilme, kun Olli räpsii iljettävää salamavaloa.

Minulla oli Ökö sylissäni. Ja isä pani myös Helmin syliini. Se on senverran harvinainen tilanne, että siitä pitää napata kuva! Itseasiassa Ökö käyttäytyi aika hyvin. Mutta Helmi äkötteli aika pahasti!

Vieraskirjani

Takaisin pääsivulle.