Voi Helmi-raukkaa! Kun pentukissa tuli, se antoi suunnilleen kaikessa tietä. Ja Ököli senverran öykkäriä, ettässä oli senverran öykkäriä, että sitä pitää hyödyntää heti...
Erikoisen tärkeää on tietenkin nähdä molemmat niistä yhdessä. No, varsinaisesti kokoero ei näy, kissoja täytyi pitää kiinni aika voimallisesti. Samantapainen (mutta ei tietenkään sama) kuva löytyy sitten Helmin sivulta.
Alunperin olin hommannut
Ökön seuraksi
Helmille. Ja kyllä niin näyttää
käyvänkin: molemmat katit tuntuvat ajoittain
leikkivän innokkaasti yhdessä.
Helmi ei tosin aina tunnu ymmärtävän tuollaista
yli-innokkuutta. Kun hänen
mielestään kissojen tulee käyttää aikaansa
maailman pahuuden mietiskelyyn.
Sittenpä
täytyy
nukkua pikkuisen. Molemmat katit ovat urvahtaneet parvekkeeni
riipukeinuun.
Varmaankin jopa Maamiehen Taru pitää tätä tosi
auvoisana tilanteena! Helmin
sivulla on iso kuva
asiasta.
Ulkoilman tapahtumat ovat nyt
tärkeitä.
Aika usein Ökö on kylläkin kääntynyt toiseen
suuntaan: se on kovin
sosiaalinen ja haluaa osallistua. Ja toisessakin suhteessa tilanne on
poikkeuksellinen: yleensä Ökö ajaa Helmin pois...
Tässä on sitten ryhmäkuva
kateista. Tässäpä on
sitten linkki edelliseen vastaavaan.
Ökö on
kasvanut. Mutta luonteet ovat ihan samanlaiset: Helmi ei erikoisemmin
pidä
sylissäolemisesta.
Sänkyni
Rautakiskontiellä on
kissojen valtakuntaa! Helmi sentään lähtee pakoon, kun
tulen nukkumasanm
itse. Ei Ökö, ei todellakaan. Se vain mulkoilee
äkäisesti, kun hänen
tärkeätä nukkumista noin häiritään.
Ilmeisestikin olen
pitänyt
äärimmäisen tärkeänä tätä
kissojen nukkumiskysymystä. Kun olin nimittäin
edellisessä kuvassa käsitellyt juuri samaa juttua! No, ei voi
mitään! Tärkeät
asiat ovat tärkeitä ja sillä selvä!
Kissoille nukkuminen on äärimmäisen
tärkrätä.
Helmi häippäisee heti,
kun kuulr minun
räpläävän kelloradiota- Se tietää,
että silloin minä tulen nukkumaan.
Ökö taasen ei hievahdakaan. Lähinnä se pyrkii tuijottamisella lannistamaa tuollaisen julkean moukan. Ikävää, ettei tuijottaminen ihmeemmin pure tähän lajiin: Olli vain tunkaa petiin. Eikä tappelemenikaan toimi oikein kunnolla: painoero on kuitenkin niin suuri. Että asialle ei voi mitään...
Olin pipilässä joskus marraskuun
puolessavälissä
2001. Minulla oli hirvittävän pitkäksi venynyt
yskä. Sairaalass saatin
selville, että homma on ilmeisestikin jonkunlaista allergiaa, jopa
astmaa.
Kauhea ajatuskin! Se tekee minut kerrassaan huolestuneeksi!
Myöhemmintehdyissä tutkimuksissa saatettiin todeta, että
varsinaista huolta
ei ole. Hiphei!
No, jokatapauksessa makuuhuone on nyt julistettu kissattomaksi
vyöhykkeeksi. Katit makaavat kyllä ihan mielellään
tuossa sohvalla.
Tässä on kuva asiasta
kesällä 2002. Kissathan eivät
ole varsinaisesti mitenkään lämpimiä
ystäviä keskenään. Mutta kyllä ne
ymmärtävät, missä on pehmeää.
Nyt on ilmeisesti koko kesän kuumin ilmat.
Kissathan
ovat äärettömän tyytyväisiä
siitävasta voi aistia, kuinka he; tästä kuvasta voi
aistia, kuinka he
molemmat örisevät tyytyväisyydestä.
Ökölle oli annettu
tällainen juurikori, josta
se tuntui tykkäävän kuin hullu puurosta. Helmi tuntui
tykkäävän nyt
kissapuusta, josta saattoi jaksaessaan katsoa lintuja. Eipä
hän
jaksanut...
Ökö;ä
ihan kiltisti tässä löhöää ihan kiltisti
tässä
huoneeni ulkopuolella olevalla matolla. Yllättävää,
ettei se edes yritä
huoneeseeni! Kun nimenomaan suljetut ovet ovat kissojen mioelestä
ihan
vastustamaton juttu.
Myönnettäköön kyllä, että tyypillisesti aamuyöllä kiusaus tulee ihan vastustamattomaksi ja silloin ovea vastaan rymähtää muutaman kilon verran määrätietoisuutta...
Sitten jos menen jostain syystä päivällä
makuuhuoneeseen, alkaa
Ökö naukumisen oven takana.
Kesällä 2002 (kyllä ihan sama
ongelma oli
aikaisempinakin kesinä) oli ihan sietämättömän
kuuma!
Luonnollista olisi pitää ikkunoita auki tuuletuksen apuna. Mutta ongelmana ovat katit: ne ryökäleet tippuvat ikkunasta! Helmin tippuminen aiheutti Ökön hommaamisen (taatusti erittäin poikkeuksellisen julma rangaistus Helmin mielestä), Ökö taasen loukkaantui vakavasti omassa tippumisessaan.
Ensimmäinen ratkaisu ongelmaan oli tuuletusikkunaan asennettu verkko. Ja kyllä se ehdottomasti auttoi asiaa, muttei se sitä ratkaissut 8-(
Seuraavana ratkaisumallina oli tämä: kissat saunaan (jonne mukaan vessalooda ja vettä, mahdollisesti kuivamuonaakin) lukkojen taakse. Jolloin voi avata kaikki mahdolliset räppänät.
Päivällä kissat oikeastaan pelkästään nukkuvat: heidän kannaltaan tällainen pauhallinen paikka os suunnilleen siunaus. Liikkeelle he lähtevät huomattavan muöhään yöllä. Ja tämä kuva on otettu juuri silloin.
Tämä kuulostaa julmalta kisumisuja kohtaan? Mutta ei se kylläkään ole niin. Minulla on neljä syytä, miksi näin ei tosiaankaan ole:
Tämä kuva on otettu pikkuisen
ennen joulua 2002.
Kissoille on annettu tuo kivasti pehmeä peitto.
Ja se on todella vahvasti niiden mieleen! Esimerkiksi normaalisti
ovikellon soidessa rynnätään ovelle. Kun täytyy
nähdä, kuka tulee. Ja Ökö
tykkää lisäksi siitä, että tulija rapsuttaa
sitä. Mutta tällaiselta ihanalta
alustalta ei hievahdetakaan!
Kattien luonteet.
Onnea parvekkeella.
Täytyihän
siistä
ottaa yhteiskuva kesälläkin. Talvikuvia (joulukortteihin
siis) on jo vaikka
kuinka.
Olin kuvitellut, ettei niitä saisi syliin näin. Mutta eipä ongelmia! Ulkona oli niin pelottavaa, että tutussa sylissä oli oikeastaan ihan kiva olla ja katsella maailmanmenoa.
Helmin harkmaa väti ei todellakaan luiity ikään
(niinkuin ihmisillä). Se
oli noin jumalaisen harmaa jo kahdeksanviikkoisena
rääpäleenä, jollaisena
sain sen.
Touhuan ihan jatkuvasti tietokoneella. Helmi on myös ollut makaamassa tuolla. Sen mielestä on ilmeisesti ihan kivaa olla "lähellä" minua. Mutta ei niin lähellä, että pääsisin koskettamaan häntä. Mutta nyt Ökökin on ymmärtänyt, että tuo on oikeastaa ihan hyvä paikka. Se kötjäyttää heti selällään ja haluaa rapsutusta massuunsa...
Hups, tulikin toinen kuva ihan samasta jutusta. Mutta toisaalta, ihan suloinen kuva! Ököllä on pikkuisen harmistunut ilme, kun Olli räpsii iljettävää salamavaloa.
Minulla oli Ökö sylissäni. Ja isä pani myös
Helmin syliini. Se on
senverran harvinainen tilanne, että siitä pitää
napata kuva! Itseasiassa Ökö
käyttäytyi aika hyvin. Mutta Helmi äkötteli aika
pahasti!