Ökö

Olin aikamoisen epätoivoinen, kun Helmi katosi! Jotenkin sen jättämä "aukko" pitäisi saada korjattua. Tämän korjauksen tekee sitten Ökö, ihan pentuna saatu katti (olen minä ajatellutkin toisen kissan hommaamista jo aika pitkään). Hommasin sen jo 3.5.-98, melkeinpä heti kun Helmi oli kadonnut. Rodultaan se on maatiainen. Ja sukupuoleltaan narttu, vielä leikkaamaton (mutta kyllä hänet leikataan heti, kun se vain on mahdollista). No, nyt se on muuten leikattu.

Helmi löytyi tosin jo suunnilleen seuraavana päivänä! No, olen tietenkin tehnyt sivun kissojen yhteiselosta.

Niin, tästä pentukuvasta voi selkeästi huomata, että hän on ollut selvästi enemmän mustavalkoinen pentuna. Nyt nuo mustat alueet ovat enemmänkin raidallisia. Niin, varmaankin jonkinlainen kertomus sen pentuajoista olisi paikallaan.

Hyötyä on tietoja kattien ruokatavoista. Sitten on juttua Ökön käynneistä Uusmäessä.

Seuraavassa on Ökö suunnilleen vuoden ikäisenä. Salamaa ei voi oikeastaan käyttää! Nimittäin hänellä on valkea aluskarva ja salama kaivaa tämän esille. Ja lopputulos näyttää harmaalta.

Naamakuva, joka on otettu 18.9.-99. Ököltä oli jo takana huonon karvan aika. Tai eihän se häirinnyt tippaakaan Ököä. Ei todellakaan yhtään.

Ökön tassu! Aikamoisen ihastuttava! Valkoisella alueella olevat polkuanturat (ja nenu) ovat ihastuttavan possunpunaisia (siis kissathan ovat oikeastaan melkoisia sikojaan, itsestään ne pitävät kyllä huoltta).

Mustan turkin alue osuu yhdessä paikassa (oikeassa tassussa) tassuus. Siinä paikassa onkin musta polkuantura! Tämä on vasen takatassu.

Ököllä on itseasiassa aika erikoinen turkki. Turkin päällimmäinen kerros on musta. Mutta sen alla onkin valkoista (tai oikeastaan kissoilla on kolme kerrosta karvaa, mutrta sillä alimmalla ei tosiaankaan ole merkitystä).

Nyt olen näyttämässä tuota ihmettä talviaikaan, jolloin päällysturkki on tuhteimmillaan.

Kuulemma kissanäyttelyissä tällaisesta käytetään nimtystä "savu".

Olli puuhaa jatkuvasti tietokoneella. Ja mitä ihmeen järkeä siinä on? Kun se touhuaminen ei ilmeisesti ole erikoisen tuloksekasta. No joo, tuon puuhan voin jopa hyväksyä, hän nimittäin räplää kuvia minusta.

Tietokoneita pitää hyödyntää tällätavoin filosofisesti; esimerkiksi makaamalla näin kuvanlukijan päällä. Onhan tämä pikkuisen kova nukkumapaikka, mutta minkäs sille tekee.

Aika surkea kuva, mutta minkäs sille voi. Saattaapi olla, että panen joskus tänne paremman aiheesta. Tai sitten en... Ongelmana on ilmeisesti kasvit, ne näyttävät katoavan melkoisella vauhdilla!

Ökö harrastaa innokkaasti myös puutarhanhoitoa. Tosin kasvit pääsevät melkoisen nopeasti kasvitaivaaseen tällaisen hoidon jälkeen.

Ja mitä se oikeastaan tekee? Oikeastaan aika simppeleitä juttuja. Kiivetään vain jukka-palmun runkoa ylös. Ja sitten liuataan alas - lehdet saattavat häiritä, mutteivat erityisen pitkään. Tai vaikkapa ilma - juuret tarvitsevat sitä. Eli mullat pois...

Ökö leikkimässä oikeastaan mielileikkikalullaan. Ja tällä lelulla leikitään innokkaasti - yötä päivää.

Ja jos mitään soveliasta lelua ei löydy, niin silloin käytetään pyllyyn kiinnitettyä lelua. Jotkut tosikothan nimittävät sitä hännäksi.

Ja sitten kaiken touhuamisen päälle pitää nukkua oikein kunnolla. Näyttääpi siltä, että tuohon petiin olen saanut raahattua Ollin vahan (lähes 30 vuotta) Ressu-nuken.

Taru-tätikin (tästä ilmauksesta saan varmaankin ikuisen vihan päälleni) kävi ihäilemassa Ököä...

Ja sittenpä hän kävi jumpassa kanssani! Toisenkin kerran hän kävi. Silloin saattoi nähdä, minkälainen rontti hänestä oli oikeastaan kehittynyt. Nyt oli syksy2006!

Sittenpä kynsien leikkaus! Hyötyniemen Heikki ja Sanna pitivät sitä jokseenkin itsestäänselvänä juttuna. Minä itse en ajatellut niin - aluksi. Mutta nyt olen jokseenkin toisissa mielin. Nimittäin sen tassut ovat nyt tosiaankin pehmeät ja ihanat!

Leikkaus tehtiin niin, että Heikki otti kissan syliinsä ja Sanna napsi kysiä. Ja se toimi oikein hyvin! Kissa tosin pitää ilmeisesti tassujaan suuressa arvossa: se huuta, jos joku outo koskettaa tassuja. Kynsien leikkaamisella ei ole väliä...

Nyt teemme kynsienleikkuun itse. Minä otan selälleen syliini ja pidän kiinni tiukasti. Pappa ottaa tassun kerrallaan ja napsii kynnet. Kuvittelisi, että tällainen ottaisi Ököä aika rajusti aivoon. Mutte ei: se kehrää! No joo, syitä on ilmeisesti ainakin kaksi:

• Kaksikin ihmistä kohdistaa täyden huomionsa hänees.
• Kynsien leikkauksen jälkeen saa ihania (siis kissan mielestä; ihmisen mielestä ne lähinnä löyhkäävät) kissannamuja. Niin, itseasiassa ne taitavat olla vitamiineja...

Muuten, napsauttamalla tuota Ökön naamakuvaa (tai tätä) saat sen kamerani tuottaman alkuperäiskuvan esille - se ei tosiaankaan ole mitenkään pikkuinen.

20.7.1998 Ökö sai minut oikein kunnolla kauhistumaan: se loikkasi alas parvekkeeltani ja loukkasi itsensä! Ja pahasti.

Tuollainen temppu sai minut tietenkin huolestumaan ja hätääntymään. Leikkauksen jäljet näkyvätkin aikamoisen hyvin: aika iso läntti sen turkkia on ajeltu pois leikkausta varten.

Kengännauhat: selvästi kissalle tehty lelu! Muutaman kilon punnus johonkin satunnaiseen paikkaan kengännauhoja ei tee niiden solmimisesta mitenkään yksinkertaista touhua!

Tämä kuva on otettu joulun alla -98. On suloinen, joo!

Ja sittenpä paperikassissa. Homma ei siis ole noin idyllinen; paperikassi on aika entinen tuollaisen leikin jälkeen. Eli toruin Ököä, ihan luonnollisesti niin. Ja hän meni makuuhuoneeseeni, selkeästi ihmetellen, miksi Olli on nyt noin vihainen. Mutta kyllä tämä ikävähkö tunne unohtui: tullessaan takaisin makuuhuoneesta (viitisen sekuntia myöhemmin), hän löysikin mukavan lelun - ihan sama paperipussi.

Minulta alkaa pikkuisen rapistua uskoni kissojen opettamiseen. Tai oikeastaan voisi sanoa: "kissa oppii, mitä se haluaa oppia".

Sisarentyttäreni Tuuli rakastaa Ököä tosi tulisesti. Eikä Ökökään tunnu panevan asiaa tippaakaan pahakseen. Se antaa retuuttaa (eli Tuuli ottaa kissasta kiinni jostain ja nostaa; kissa ei välitä pätkääkään) itseään ihan vaikka kuinka (esimerkitsi hänen kaulassaan on nätti rusetillinen nauha).

Syönnin jälkeen menen aika usein makaamaan pieneksi ajaksi petiin. Ja silloin otan aika usein Ökön viereeni makaamaan. Ököllä on aika risatiriitaiset ajatukset tästä kidutusmuodosta: onhan tämä niin nöyryyttävää'. Mutta toisaalta on ihan mukavaa, että joku rapsuttaa massua. Eihän ihmisillä ole oikeastaan mitään muutakaan järkevää käyttöä. No joo, ajoittain tulee ehkä lievästi hyväksyttävää murkinaa.

Ja sitten helmikuun lopulla hän oli voimakkaasti kiimnassa. Se ei ollut mitenkään rentouttava juttu minulle: kissan äänekästä mouruamista, paikkojen merkitsemistä kusimerkeillään, jne...

Ja sittenpä lyhyt kertomus parvekkeesta.

12.5.1999 Ökö sitten leikattiin.

Tämähän pöytä on tehty nukkumista varten. Ja on ihan typerää, että Olli saa hepulin jostain paperinrepimisestä. Sehän on ainoa järkevä asia, mitä paperilla voi tehdä!

Ököllä oli kesäkuun -99 lopulla aikamoinen karvanlähtö. Ja muutenkin katin kunto ei ollut mitenkään hyvä! Siis se oli huolestuttavan lauha. Kissaa se ei häirinnyt tippaakaan.

Ökölle annettiin vitamiineja. Hänen mielestään se ei todellakaan ollut mikään lääke, ei. Se oli selvästi namu. Joita haluaa lisää ja lisää.

Mamma syöttää niitä aina täälläkäydessään.

Ököllä oli virtsatietulehdus. Eläinlääkäriin!

Ja tässäpä katit ovat vuoteellani nukkumassa.

Tenavat tykkäsivät leikkiä hänen kanssaan.

Ökö näyttää tykkäävän monitorini päällä kyyhöttämisestä. No joo, eipä siinä ole sinänsä mitään pahaa. Kunhan häntä on vain poissa ruudun edestä. Niin, näin keväällä sälekaihtimet ovat tiukasti kiinni häikäisyn takia.

Ihana kori! Kissat siis todella rakastavat niitä.

• Se on ihana paikka nukkua (ja nukkuminenhan on kissan mielestä maailman tärkein asia).
• Saattaa tuurilla käydä niin, että hölmöt ihmiset vievät korin mukanaan huomaamatta kissaa. Siinä olisikin ihana seikkailu.
• Nyt minulla on ihan uusi ja ihana kori-sivu!
  

Jopa kissat ymmärtävät, että ikkunasta näkyvät eivät ole mitenkään mahdollisia saaliita. Mutta kyllähän niitä voi katsella ja haaveilla. Mutta tietenkin asia kannattaa ottaa rennosti. Ja sen kissat osaavat äärettömän hyvin...

Kyllä katseltavaa riittää! Pääasiassa katsottavana on pikkulintuja. Hyvällä tuurilla voim läheisessä puussa nähdä oravan. Ja ennen kesää 2001 oli näkyvissä sepelkyyhkypari!

Ökö oli ulkona kävelytiellä.

Sitten telkkarintölläystä kanssani.

Kun menen päiväsaikaan huoneeseeni, Ökö alkaa huutaa oven takana. Siis ei se ole sellaista karmeaa mouruamista, johon kissat pystyvät, mutta jokatapauksessa. Enkä minä kyllä ymmärrä syytäkään. Ilmeisesti oleellista on se, että olen käytettävissä!

Kissat inhoavat syvästi suljettuja ovia. Siksi, että ne ovat suljettuja. Ja sillä selvä. Kyllä Ökö tietää oikein erinomaisen hyvin ettei makuuhuoneeseen ole menemistä.

Video Ökön kutittelusta

Ihan suloinen filmi. Mutta perhanan iso (5 305 416 tavua).

Ökön vatsan rapsuttelua Naamalta voi selvästi nähdä, että tämä on nimenomaan se ainoa kelvollinen tehtävä, johon ihmiset kelpaavat. Ökö on oppinut makaamaan tällä tavalla selällään ihan luottavaisena. (4 661 060 tavua)

Ökön silittelyä (3 118 552 tavua)

Talutusta remmissä. Ihan karkaamisen estämiseksi.

Olin käynyt kaupunkireissulla.

Minulla oli ohut silkkitakki. Panin sen arkun päälle. Mitä ilmeisimmin siinä on Ökön mielestä ihanainen haju.

Koska ei se tpsiaankaan tee arkkua pehmeäksi tai mitään.

Ja voin vakuuttaa, että Ökö ei tosiaankaan lue digitaalisesta valokuvauksesta kertovaa lehteä...

Olli on mennyt makuuhuoneeseensa. Kyllähän kissat oikeastaan ymmärtävät reviirit. Mutta Ökö on kuitenkin aivan epätoivoinen asiasta.

Elikkä oven takana alkaa naukuminen! Ja tietenkin Olli vastaa.

Ja kyllä Ökö on ihan selvästi onnellinen (oikeastaan ihan kuin koira), kun Olli tulee makuuhuoneesta.

Sinänsä Ökö ei edellytä ihan täysin jatkuvaa rapsutusta (olisihan se tietenkin kivaa). Mutta ilmeisesti ihan pelkkä läsnäolo riittää hänelle oikein oivallisesti.

Tässä tulee lähinnä mieleen H C Andersenin satu "tosi prinsessa". Tosin Ököllä on vain kaksi tyynyä seitsemän patjan sijasta. Ja hernekin on korvattu valtaisalla määrällä kissankarvaa (karvanlähtö taas).

Mutta kyllä kissat osaavat tehdä olonsa mukavaksi!

Ökö on ollut tuhma! Mutta eipä tällainen nuhtelu toimi ollenkaan. Ainakin oletan niin. Siis kun Ökö innokkaasti kehräsi koko ajan. Se oli onnellinen, kun joku kiohdisti häneen huomiota.

Näyttää julmalta? Niinpä se luultavasti näyttääkin. Mutta eikös Ökö ratkaise asian? Kun hänen mielestään seei ole ollenkaan julmaa. Oikeastaan kivaa vain, että Olli antaa huomiotaan.

Oikeastään tähän liittyy filosofis-looginen päättelyketju:

Emokissa teki ainä näin

Ollikin tekee

Siis Olli on emo

Ja näin rasittavan päättelyn päälle nukkinaan.

Itselleni tulee mieleen lähinnä sanonta:"ensimmäinen päivä hirressäkin on hankalin.

Tämä shampanjapullonmuotoinen ilmapallo (tai heliumiahan se oikeastaan on) oli tullut viimewappuna. Ja vasta parin kuukauden päästä se alkoi olla tyhjentynyt ja surkea. "Tavallisilla" lateksipalloilla se tapahtuu suunnilleen päivässä! Mutta nytpä Ökö innostui siitä: kattotuuletin liikutti sitä erittäin satunnaisesti. Upea leikkikalu!

Torstain 20.4.2006 ja perjantain välirsen yön Ökö vietti porraskäytävässä. Silloin torstaina olin tullut ja mennyt vaikka kuinka. Ja jossain vaiheessa oli Ökö päättänyt karata.

Kissanlogiikan mukaan pitää aina mennä ylöspäin. Siis ei ulko-ovelle, joka on alhaalla. Eli siinä mielessä karkaaminen oli harmiton juttu - siis jos olisin huomannut sen...

Perjantaina aamuyhdeksältä naapurit soittivat ovikelloani. Menee oma aikansa, että pääsen vuoteestani ovelle!

Mutta loppujenlopuksi pääsin. Ja naapurit selittivät asiansa. Tässä vaiheessa Ökö kuuli ääneni ja päästi sydäntäsärkevän naukaisun. Ilmeisesti nyt oli oltu jo ihan liian pitkään mierontiellä, nyt oli päästävä takaisin turvalliseen ympäristöön! Mutta pari kerrosta porraskäytävää on kissalle ihan liian monimutkainen labyrintti!

No, toinen naapureista haki Ökön alas. Ja tässä hän on sylissäni rapsuteltavana. Vaikkakin ilmeestä voisi päätellä, että nyt on rapsuteltu jo ihan riittävästi!!

Juu, myönnän että kuva on surkean epäterävä. Mutta Ökön naamanilme korvaa sen oikein erinomaisesti. Harvemmin näkee kissan naamalla yhtä kypsähtänyttä ilmettä!

Teen henkilökohtaisen avustajani kanssa "retkiä" ulos. Yleensä sähköpyörätuolilla. Joskus Ökö pääsee mukaan! Ja ainakin Ökön ilmeestä saattoi päätellä sen olevan ihan pullollaan intoa!

• 27.6 Oikeastaan ihan lyhyt reissu Kehä I:sen suuntaan. Siellä oli pelottavia autoja ja niiden ääniä. Eli se ei ole oikein kivaa.Mutta loppujenlopuksi nassikkalauma silitti sitä.Se pelasti paljon!
• 18.8 Urheilupuiston lenkki
• 25.9 Kaupoissa sen kanssa
• 8.11 Oikeastaan epätavallista, että jo marraskuun alussa on noinkin paljon lunta.
• 12.8.2010
  

Kissat ovat omituisia otuksia. Ne tykkäävät kamalasta lämmöstä vaikka päällä on aikamoinen turkki. Minä itse kärsin tuollaisesta lämmöstä.

Tuo oikeastaan mieleen leijonat: koko lauma plösöttää tyytyväisenä kuumassa auringossa. Mutta aktiivisuus lisääntyy heti, kun lämpötila laskee.

Ja jos lämpötila laskee riittävästi, jopa Helmi on mukana riehumisessa. Siinä onkin kestämistä, kun kaksi täystuhoa rynnistävät ympäri asuntoa!

Yleensäå kissat inhoavat vettä erittäin syvästi. Varsinkin Ökö tuntuu kunnostautyuvan tässä.  Osasyynä on tietenkin se, että se on saanut päällensä vettä suurimpien ilkeyksiensä jäkeen. Mutta kuitenkin lavuaariin valuva vesi jaksaa kiinnostaa. Sitä se tuijottaisi kuuli pyöreänä (kissoilla vain ei tosin huulia ole) tuntikausia. Tietenkin voisi ajatella tällaisen ilkeyden syhmbolin viemnäriin valumisen olevan erittäin tyydyttävää. Mutta epäilen, että noin monimutkainen symbolinen ajattelu ei onnistu edes kateilta...

Kaikkein hurjinta on juominen siitä vesivirtauksesta. Siinä se panee toisen etutassunssa veteen ja sitten nuolee sen kuivaksi. Vesikupissa olisi kyllä juotavaa, mutta ilmeisesti tällainen oman aherruksen tulos on ylivertaiksesti herkullisempaa.

Nyt Ökö on oppinut lipsimään suoraan hanasta. Minulla on video asiasta (3 396 024 tavua) Tässä on  kerrassaan se hyvä puoli, ettei tassu kastu ollenkaan.  On tietenkin ihan söpön näköistä tassujen käyttö. Mutta minkäs sille voi! Jokatapauksessa Ökö on oppinut käyttämään hyväkseen iltaista katetrointiani.

Ja mistä ihmeestä tulee nimitys Ökö?

Siskontytär Tuulilta (luulin aluksi, että siskontenavaltani Paulilta)! Jollakin naapurilla on Mökö-niminen kissa. Ja hän käyttää siitä nimitystä "Ökö". Mitähän nyt tapahtuu, kun sellainen todellakin on...

Vieraskirjani

Takaisin pääsivulle.