Uusmäki

Tähän olen pannut ainakin jotain juttuja sieltä. Vanhampani asuvat siellä. Sinänsä minä olen siellä suunnilleen useampia kertoja viikossa. Ja miksipä ei, se on nimittäin aika lähellä asuntoni; etäisyyttä on ehkä kolmisen kilometriä.

Ökö on aika usein mukanani. Ja joskus mukana on kamerakin. Ja joskus silloin muistaa ottaa kuvia...

Ja varmaankin on ihan kiva nähdä, kuinka puutarha (kukkapenkki, siis) muuttuu vuodenaikojen muuttuessa.

Uusmäessä on viileää!! Ei uskoisi, että se olisi mikään etupiirre tässä maassa, mutta kyllä se on kerrassaan ihanaa. Elikkä en todellakaan halua aurinkoon, EI! Minä haluan nauttia mahdollisimman perusteellisesti tästä ihanastra ilmasta.

Ikävämpi juttu on se, että minun on suunnilleen pakko käyttää rollaattoria käydessäni Uusmäessä. Ja olen kuitenkin vielä aikamoisen epävarma sen kanssa: oikeastaan jokaisella kerralla on useampia riskitilanteita, joissa olen lähellä kaatumista. Ja kaatuminen sillä aiheuttaa aika pahoja vammoja, luunmurtumia sun muita...

Sisareni Annan lapset olivat yönyli vierailulla Uusmäessä. He kävivät myös luonani, lähinnä kait Ököä katsomassa.

Kaikki tuo oli lauantaina. Mutta jo sunnuntaina olin taas siellä! Nyt minut saatiin houkuteltua jopa istumaan puutarhaan. Tämähän näyttää idylliseltä! No jaa... Olen nimittäin siellä ihan täydellisesti muiden huolehdittavana. Se ei ole erikoisen mukava tunne, ei missään tapauksessa!

Paikalla oli myöskin serkkuni Heikki Hyötyniemi perheineen. Hän itse on tuossa isossa kuvassa. Ylemmässä pikkukuvassa on hänen poikansa Matias ja alemmassa Elias. Sanna-vaimosta ei nyt tälläkertaa tullut kuvaa - koivin surkeaa.

Olin siellä taas 8.10.1999. Ei, tämä on ihan väärä ilmaus. Silloin minulla oli mukanani kamera, jolla otettiin kuvia.

Tulin invataksilla ja vieläpä pyörätuolilla. Se tuntuu kovin kummalliselta? Mutta eipä se ole! Tulin nimittäin suoraan jumpasta. Käytän sinnemenossa nykyisin pyörätuolia, se kun on kuitenkin luotettavampi. Omassa asunnossani oli meneillään suursiivous (saattaisin kyllä käyttää jotain muuta ilmaisua tuosta vitsauksesta).

Isältäni oli juuri silloin murtunut ranne. Elikkä normaalisti en olisi mennyt sinne. Mutta kun oli pakko, niin minkäs teet?

Mutta nämä invataksien kuskit tuntuvat olevan varsinaisia hyperbodaajia!

Pyörätuoli ei todellakaan ole erikoisemmin hyvä kulkuneuvo siellä. Kun minulla on suunnilleen yksi paikka, missä voin olla! Nimittäin matot ovat täysin mahdoton juttu. Ja esimerkiksi olohuoneeseen ei edes pääse! Liian ahdas kulkuaukko!

Sitten käyntini 20.8.2000.

Minua tuli hakemaan sekä Tuuli että Pauli (tietenkin myös isäni). Yleensä he (tai siis ainakin Pauli) haluavat pelata jotain tietokoneliä - minulla on kaikenlaisia sellaisia. Mutta tein nyt hommia juuri sillä tietokoneella, erästä WWW-sivua. Pauli tyytyi kyllä ihan hyvin legoihini.

Tuuli löeikitti Ököä. Olen käyttänyt tuosta lelusta nimitystä: "onki". Ökö rakastaa palavasti tuota lelua.

Ja sittenpä pääsimme Uusmäkeen. Siellä Pauli esitteli pokemonkokoelmaansa. Voi vain ihailla myyntimiesten tekemää hommaa.

Näin syyskesällä on liikkeellä äärimmäisen näyttäviä perhosia: amiraaliperhonen (Vanessa Atalanta) ja neitoperhonen (Inachis Io). Yleensä neitoperhonen on huomattavasti yleisempi. Mutta eipä nyt!

Nämä perhoslajit ovat keskenään sukulaisia: esimerkiksi toukat syövät samaa kasvia (nokkosta). Niitä tuntuu kiinnostavan samat kukat.

Tuuli tuntui tykkäävän voimiustelusta!

Koklo porukka 8.7.2001.

Vieraskirjani

Takaisin pääsivulle.