Jalkojenhoito

Pedicure

Viranomaiset ovat ymmärtäneet, että diabeetikoille tehtävä jalkojenhoito ei todellakaan ole mikään ylellisyysjuttu, vaan ihan taloudellisin seikoin puollustettava. Nimittäin yhdenkin amputaation aiheuttamilla kustannuksilla voi hoidella taatusti satoja jalkojenhoitoja.

Kuvassa on invataksi, jolla menin hoitoon.

We have pedicure for every diabetes-having person. And that thing is extremely justifiable economically, too. Because any bad thing in foot is really expensive thing!

Jalkojenhoitopaikka oli sijoitettu vanhainkotiin: Taavinkotiin. Päätös on ihan järkisyillä perusteltavissa: vanhuusiän diabetes on kovin voimakkaasti yleistyvä juttu.

The place was situated in an old people's home. And actually that's quite great place for it: diabetes requiring pedicure is really common thing among them.

Koko homma aloitettiin jalkakylvyllä. Sen tarkoituksena lienee lähinnä varpaankynsieni pehmentäminen, jotta niille voisi tehdä edes jotain. Aika hölmöä on muuten tuo verenpinnasta heijastuva kattovalo: se ei siis todellakaan ole mikään ihmeellinen hoitovekotin!

At the beginning there was a foot-bath. My nails were really extremely hard. Maybe after that bath they are only hard. Then You can see the nasty reflection of the light.

Sittenpä oli tärkein juttu, eli varpaankynsieni leikkaaminen ja viilaaminen eräänlaisella hiomiskoneella. Tämä on oikeastaan minulle aika hankala juttu: refleksini ovat kovin voimakkaat.

Then was the most important thing. Cutting my toenails.

Ihan viimeiseksi pantiin tällainen yksinkertainen liuskare, joka pitää varpaanvälini ihastuttavan kuivana.

This very simple thing keeps space between my toes quite dry. This was done as very last thing.

Sen jälkeen kauppaan. Nimittäin Mujusen Ari tuli ihmettelemään GPS-vastaanotintani. Niin ja muutakin. Jokatapauksessa silloin pitää olla patonkin ja päällesopivia juustoja.

Ari Mujunen comes in the evening. Mostly I want to show to him my new GPS. Okay, not solely that! But I have to get baguette and some nice cheeses.


Jalkojenhoito 24.4.2002

Pedicure April 24th, 2002

Jalkahoitola oli sijoittunut erään vanhainkodin (Taavinkoti) alakerrassa olevaan huoneeseen. Luultavasti ihan järkevää, koska varmaankin sieltä tulee aikamoinen osa asiakkaista. Ei kylläkään kaikki, esimerkiksi en minä.

This is located in an old people's home. Quite reasonable idea, because rather many customers comes from there. Not all, for instance me!

Varmaankin melkoista toistoa, mutta nytkin sinne mentiin invataksilla. Ja saman yhtiön. Ja tietenkin siitä on kuva (vaikkakin edellisen kerran kuva on huomattavasti parempi).

Hey! I have a picture just like this. But there isn't actually hardly any changes!

Sittenpä katsotaan pyhän Byrokratiuksen antamaa mielipidettä minusta. Neljän kuukauden hoitoväli on turhan pitkä; kolmekuukautinen on huomattavasti sopivampaa.

Then papers from and to bureaucrats...

Sitten onkin vuorossa varsinainen jalkojenhoito.

Ihan ensimmäiseksi jalat ovat kylvyssä. Tämä on ihan järkevää käytännöllisyyttä: kynnet ovat muutoin ihan älyttömän kovat. Siis kerran teräksiset kynsisakset menivät poikki.

Sitten (ilmeisesti) vedetään koneella pahimmat kovettumat pois (3 242 824 tavua). Ei kylläkään liian perusteellisesti, jotain on jätettävä.

Kynsien leikkaus.

Jalkojen rasvaus (3 382 800 tavua). Se on aika tärkeä juttu.

Tosiaan hämmästyttävää oli se. että refleksejä ei ihmeemin ollut; puuhastelu kamerani kanssa näytti estävän ne. Tuo kuulostaa kummalliselta, jopa mahdottomalta. Ilmeisesti syynä on kuitenkin se, että ongelmat aiheutuvat siitä, että yritän korjata jalan nytkäystä. Ongelma muodostuu siitä, että minulla on diabetes. Silloin jaloissa ei saa olla pieniäkään lisähaavoja.

Then the actual pedicure.

In the beginning bath. The reason for that is really very simple: my nail should be softer then. Because otherwise they are really hard: a steel nail-clipper broke once.

Then removing some "hard things" from my feet (3 242 824 bytes). But not too much.

Clipping nails.

Putting some lotion (3 382 800 bytes) on my feet.

Vanhainkodin suunnittelussa oli kätetty jopa vähäinen määrä järkeä: ovet avautuivat ihan automaagillisesti. Sinänsä tällainen ratkaisu on äärettömän järkevää (hirveän iso osa asiakkaista käyttää rollaattoria tai pyörätuolia), mutta järki väistyy äkkiä arkkitehtonisen näkemyksen tieltä. Kuulostaa aika katkeroituneelta hyökkäykseltä arkkitehteja kohtaan? Minä käyttäisin mielummin sanaa 'realismi'...

There was automatic door. And that's actually just quite good thing. Because most of inhabitants walk really poorly.

Invatakseissa on tällainen hissi. Siis ei niistä muuten kait saa käyttää sitä nimitystä. Aiemmin oli aika usen käytössä eräänlainen kalteva taso. Jossa ihminen saadaan ylös kuskin voimalla. No, nyt se on kielletty...

Handicap equipped cab must have this kind of lift. And one really can understand that!


Olli Arnberg <oar@arnberg.fi>

Vieraskirjani

Takaisin pääsivulle.

Olli Arnberg <oar@arnberg.fi>

Guest book

Back to main page.