JalkojenhoitoJalkojenhoitoViranomaiset ovat ymmärtäneet, että diabeetikoille tehtävä jalkojenhoito ei todellakaan ole mikään ylellisyysjuttu, vaan ihan taloudellisin seikoin puollustettava. Nimittäin yhdenkin amputaation aiheuttamilla kustannuksilla voi hoidella taatusti satoja jalkojenhoitoja.
Kuvassa on invataksi, jolla menin hoitoon.
We have pedicure for every diabetes-having person. And that
thing is extremely justifiable economically, too. Because any
bad thing in foot is really expensive thing!
Jalkojenhoitopaikka
oli sijoitettu vanhainkotiin: Taavinkotiin. Päätös
on ihan järkisyillä perusteltavissa: vanhuusiän
diabetes on kovin voimakkaasti yleistyvä juttu.
The place was situated in an old people's home. And actually
that's quite great place for it: diabetes requiring pedicure is
really common thing among them.
Koko homma aloitettiin
jalkakylvyllä. Sen tarkoituksena lienee lähinnä
varpaankynsieni pehmentäminen, jotta niille voisi tehdä
edes jotain. Aika hölmöä on muuten tuo verenpinnasta
heijastuva kattovalo: se ei siis todellakaan ole mikään
ihmeellinen hoitovekotin!
At the beginning there was a foot-bath. My nails were really
extremely hard. Maybe after that bath they are only hard. Then
You can see the nasty reflection of the light.
Sittenpä oli tärkein juttu, eli varpaankynsieni leikkaaminen ja viilaaminen eräänlaisella hiomiskoneella. Tämä on oikeastaan minulle aika hankala juttu: refleksini ovat kovin voimakkaat.
Then was the most important thing. Cutting my toenails.
Ihan viimeiseksi
pantiin tällainen yksinkertainen liuskare, joka pitää
varpaanvälini ihastuttavan kuivana.
This very simple thing keeps space between my toes quite
dry. This was done as very last thing.
Sen jälkeen kauppaan. Nimittäin
Mujusen Ari tuli
ihmettelemään GPS-vastaanotintani.
Niin ja muutakin. Jokatapauksessa silloin pitää olla
patonkin ja päällesopivia juustoja.
Ari Mujunen comes
in the evening. Mostly I want to show to him my new GPS.
Okay, not solely that! But I have to get baguette and some nice
cheeses.
Jalkojenhoito
24.4.2002Jalkahoitola oli sijoittunut erään vanhainkodin (Taavinkoti) alakerrassa olevaan huoneeseen. Luultavasti ihan järkevää, koska varmaankin sieltä tulee aikamoinen osa asiakkaista. Ei kylläkään kaikki, esimerkiksi en minä.
This is located in an old people's home. Quite reasonable
idea, because rather many customers comes from there. Not all,
for instance me!
Varmaankin melkoista
toistoa, mutta nytkin sinne mentiin invataksilla. Ja saman yhtiön.
Ja tietenkin siitä on kuva (vaikkakin edellisen kerran kuva on huomattavasti parempi).
Hey! I have a picture just
like this. But there isn't actually hardly any changes!
Sittenpä katsotaan
pyhän Byrokratiuksen antamaa mielipidettä minusta. Neljän
kuukauden hoitoväli on turhan pitkä; kolmekuukautinen
on huomattavasti sopivampaa.
Then papers from and to bureaucrats...
Sitten onkin vuorossa
varsinainen jalkojenhoito.
Ihan ensimmäiseksi jalat ovat kylvyssä. Tämä on ihan järkevää käytännöllisyyttä: kynnet ovat muutoin ihan älyttömän kovat. Siis kerran teräksiset kynsisakset menivät poikki.
Sitten (ilmeisesti) vedetään koneella pahimmat kovettumat pois (3 242 824 tavua). Ei kylläkään liian perusteellisesti, jotain on jätettävä.
Kynsien leikkaus.
Jalkojen rasvaus (3 382 800 tavua). Se on aika tärkeä juttu.
Tosiaan hämmästyttävää oli se. että refleksejä ei ihmeemin ollut; puuhastelu kamerani kanssa näytti estävän ne. Tuo kuulostaa kummalliselta, jopa mahdottomalta. Ilmeisesti syynä on kuitenkin se, että ongelmat aiheutuvat siitä, että yritän korjata jalan nytkäystä. Ongelma muodostuu siitä, että minulla on diabetes. Silloin jaloissa ei saa olla pieniäkään lisähaavoja.
Then the actual pedicure.
In the beginning bath. The reason for that is really very simple: my nail should be softer then. Because otherwise they are really hard: a steel nail-clipper broke once.
Then removing some "hard things" from my feet (3 242 824 bytes). But not too much.
Clipping nails.
Putting some
lotion (3 382 800 bytes) on my feet.
Vanhainkodin suunnittelussa
oli kätetty jopa vähäinen määrä
järkeä: ovet avautuivat ihan automaagillisesti. Sinänsä
tällainen ratkaisu on äärettömän järkevää
(hirveän iso osa asiakkaista käyttää rollaattoria
tai pyörätuolia), mutta järki väistyy äkkiä
arkkitehtonisen näkemyksen tieltä. Kuulostaa aika katkeroituneelta
hyökkäykseltä arkkitehteja kohtaan? Minä käyttäisin
mielummin sanaa 'realismi'...
There was automatic door. And that's actually just quite
good thing. Because most of inhabitants walk really poorly.
Invatakseissa on
tällainen hissi. Siis ei niistä muuten kait saa käyttää
sitä nimitystä. Aiemmin oli aika usen käytössä
eräänlainen kalteva taso. Jossa ihminen saadaan ylös
kuskin voimalla. No, nyt se on kielletty...
Handicap equipped cab must have this kind of lift. And one
really can understand that!