Ari täällä

Tietokoneitani ylläpitää oikeastaan täysin Ari Mujunen. Varsinkin sitä Linux-konetta (Macin suhteen voin sentään tehdä itsekin jotain (se on siis tehty ihailtavan simppeliksi)). Älysin, etten ollut raportoinut tätä juttua ollenkaan. Vaikka Ari käy täällä jopa kerran viikossa!

Tämä on sunnuntailta 7.5.2000.

Ensin hän tietenkin saapui. Ja Ökö oli yli-innokas vastaanottaja. Ja kyllä Arikin on jossain määrin allerginen. Mutta ei onneksi liian... Ököllä oli selvä käsitys siitä, että tuossa laukussa oli jotain kiinnostavaa. Eiväthän ihmiset olisi sitä muutoi selkeneet.

Sittenpä murkinaa. Tälläkertaa se oli pizzaa.

Ja sitten mikrofonin korjaamiseen. Ökö oli (tapansa mukaan) tuhonnut sen. Tai oikeastaan liitäntäjohdon. Sen pikkuiset etuhampaat ovat kuin sakset- Ja nimenomaan tuollaiset kapeat kohteet ovat aikamoisessa vaarassa. Esimerkiksi kengännauhat...

Korjausyritys jäi nyt yritykseksi...

Ja sitten päästiin Aria kiinnostavaan asiaan: tietokoneiden rääkkäykseen. Jossa lajissa hän tekee ihan kirjaimellisesti ihmeitä. Mahdottomuuksia pitää miettiä yön yli...

Ari täällä 17.1.2002

Edellisestä on mennyt aikaa jo melko paljon. Eli on syytä kirjoittaa taas jotain. Ihan ensimmäinen tilanne on tietenkin ovikellon soitto. Silloin kissat ryntäävät ovelle katsomaan, kuka tuli. Helmi haluaisi lähinnä murkinaa; Ökö jonkun leikittämään ja rapsuttamaan massua.

Jos tänne tulisi murtovarkaita, heille muodostuisi lähinnä ongelmaksi mukaantunkeva Ökö.

Ja sitten tungetaan murkinaa jääkaappiin.

Vissyvettä. HUH! On tuo sentään maustettu lime-hedelmällä.

No, yleensä juomme valokokista - paljon sitä. Tai oikeastaan voin kyllä myöntää sen. että pääasiassa minä juon sitä.

Jotain korjattavaa tuossa hihhulissa oli. Nyt muistan: hän pani mikrofonin johtoa kiinni hihhulin äänikorttiin. Selvästi! Ei Ari sentään ihan huvikseen ryömi tuonne. Se on muuten erittäin pimeä ja kaiken muun hyvän lisäksi täynnä kissankarvaa.

Ja nyt touhutaan itse tietokoneella. Pannaan bittejä riviin.

Tuossa (näytön edessä) näkyy muuten itse mikrofoni. Ideana olisi saada esimerkiksi jonkin web-puhelin toimintaan. Verkossa olikin puhelin-ohjelma. Kokeilimme sitä kahden minulla olevan Linux-tietokoneen välillä. Kohtuullisen tehokkaita örkkejä ja samassa Ethernetissä kiinni (kyllä niillä on etäisyyttä metri tai pari). Viivettä oli parisen sekuntia!!

Uusi webcam

Syksyllä (siis lähinnä syyskuussa, mutta kyllä se taitaa mennä lokakuun puolelle) 2002 oli päätarkoituksena panna uusi webcam. Tällä hethellä minulla on ulostölläävä ja sitten toinen. joka katsoo tietokoneen käyttäjää. Uusin ihme tölläisi olohuonetta.

Maanantai 23.9.2002.

Olin (eli käytännössä Mujusen Ari oli) tilannut USB-hubin (neliporttisen sellaisen) verkkokaupasta tai jostain...

Se toimitettiin lähipostiin. Itseasiassa se toimitettiin kotiin, mutta minä olin ihan täysin unten mailla.

Maanantaina käyn aina Otaniemen uimahallissa. Homma sujui ihan hyvin näin yhdistettynä.

On oikeastaan ihan välttämätöntä, että kuljettaja tuo minut sinne. Vaikka tämä uimahalli on tarkoitettu vammaisille, ei esimerkiksi pääovessa ole esimerkiksi luiskaa.

Uskomattominta on se, ettei uimahallissa ole yhtäkään vessaa, johon pääsisi pyörätuolilla!

Uimassa Pappa huomasi polvessani pikkukynsien jälkiä. Ne olivat Ökön, joka oli yksinkertaisesti halunnut syliini, jossa olisin rapsuttanut hänen massuansa. Kynsiä pitää lyhentää, oli tuomio.

Ja sitten iltakuuden maissa palasimme takaisin. Matkalla mukaan oli tarttunut Mujusen Ari...

Sen webcamin mukana tulee kaikenlaista typerää höhää. Esimerkiksi tämä suunnilleen munanmuotoinen liikuteltava suojus. Ei kukaan käytä sitä!

Sitten mukana oli A4-arkkien alusta. Täysin järjetöntä!

Täytyy tosiaankin myöntää, ettei minusta ollut juuri minkäänlaista apua.

Tuossa on hubi ja sitten viiden metrin jatkojohto.

Noissa kirkkaissa paikoissa on LEDit, vieläpä siniset ja kirkkaat (ja niitä on siis neljä kappaletta). Silloin kun aloitin opiskeluni, oli sininen suunnilleen mahdoton ihme. Mutta nyt sellainen on tuollaisessa erittäin toisarvoisessa paikassa.

Niin, Ari on oikeastaan liiankin kiltti (mutta toisaalta minä siitä eniten hyödyn)! Mutta toisaalta minua otti suunnilleen tunninkestänyt verkkokortin debuggauspuhelu. Ja kyllä sen tietenkin olisi ehkä ymmärtänytkin, jos puhelimen toisessa päässä olisi ollut joku, joka ei tajua mistään mitään. Mutta kun ei.

Ja oikeastaan eniten minua otti aivoon ensimmäiset sanat pugelun jälkeen: "bussi lähtee kahdeksan minuutin kuluttua".

Perjantaina 27.9 jatkui virittely. Nyt oli taas saavutettu uudenlaiset sfäärit. Minä olin luonnollisesti pihalla kuin lumiukko.

Huolestuttavinta oli se, että käyttämäni digitaalisen kameran kuvia ei enää voinut lukea linoxin avulla. Ja Mac on lähinnä säälittävän hidas siihen hommaan.

Perhanan hankala juttu!

Sitten olikin vuorossa maanantai 30.9. Nyt saatiin luotua ihastuttavan nopea tapa lukea kuvat digitaalisesta kamerastani (ja videofilmit (1 961 334 tavua), joskaan tämä ei ole mitenlään eläväinen (tai tietenkin jos asian tulkitsee taiteellisesti, on kädenheilautus ja örinä merkki syvällisestä tapahtumisesta) esimerkki asiasta).

Webcamin suhteen tilanne oli yhä juntturassa. Jonkin ongelman ratkaiseminen tuntuu humpsauttavan esille parikin uutta!

Torstai 3.10. Tänäänkin Ari tuli ihmettelemään tietoneitani. Lähinnä ongelmana on panna kaksi webcamiä tölläämään olohuonettani.

Haluaisin, että kuvia otettaisiin vaikkapa yksi minuutissa. Mutta itseasiassa tämä on hankalaa! Webcamien valmistajat ovat pusanneet kuvataajuutta, jonnekin 20-30 kuvaan sekunnissa. Tuohan on ihan liikaa! No, Ari puukotti kohtuullisen rajusti koodia, niin homma hoitui sillä!

Mahtavaa! Sittenpä leitettyä ja paistettua feta-juustoa, patonkia ynnä valtaisa läjä homejuustoja ja vielä köyhiä ritäreita.

Siinä olikin murkinaa vaivuttamaan kenet hyvänsä nirvanaan. Sen jälkeen jokin törkytorstain kaltainen kulttuuriohjelma uppoaa kuin häkä!

Olin ostanut itselleni uuden digitaalisen kameran (Canon PowerShot Pro1) 19.8.2004. Sen mukanatullut muistikortti oli mennyt ääkkiä täyteen. Ja olihan se säälittävän pieni, vain 64MB (silloin opintojeni alukka eräs ystäväni pusasi 64kB muistikorttia; sitä pidettiin ihan älyttömän (ei kukaan voi käyttää tuollaista muistimäärää) isolta).

Ari onnistui kerrassaan erinomaisesti: hän sai aikaiseksi kaksi eri menetelmää lukea kuvia. Minä olisin kyllä ollut ihan onnellinen yhteenkin menetelmään!

Yleensä kameroissa estetään punasilmäisyyttä välkyttämällä salamasta heikkotehoisia väläyksiä. Siitä käytetään aika yleisesti nimitystä diskovalo. Ja oikeastaan kaikki inhoavat sitä.

Tämä kamera ei käytä sitä menetelmää. Tämä väläyttää kerran kirkasta valoa. Ja tulokset ovat ihan oivalliset.

Ökö oli tuhonnut telkkarituolin. Mutta mitä ilmeisimmin tämä rottinkituoli on tosiaankin voimakkaasti hänen mieleensä.

Vieraskirjani

Takaisin pääsivulle.