Ensimmäinen viikko

First week

29.7 Sunnuntai

July 29th, Sunday

Menin kuntoutukseen sunnuntaina. Olin saanut järjesteltyä niin, että menin sinne invataksilla. Lääkärin alkuperäinen idea oli, että olisin mennyt ensin kukonpierun aikaan invataksilla Helsingin rautatieasemalle. Sieltä junalla Tamperelle. Ja lopulta sieltä Tamperelaisella invataksilla Kankaanpäähän (mikä ei todellakaan ole mikään lyhyt matka; ehkä 100 km tai ylikin sen). Ei mitenkään järjellinen idea! Kaiken oninnistuminen on siinä, että aikataulut sopivat ehdottoman saumattomasti. Yksikin töppäys merkitsee kaikkienjäljessäolevien osien aikataulujen luhistumista.

Minulla itselläni suurin ongelma oli se, että nukuin autuaasti pommiin. Kissani oli pantu saunaani jäähylle, jolloin läpivedon sai kivasti toimintaan. Silloin ei ole huolta idioottien ikkunastatippumisesta. Kissat pitivät saunassa kyllä aika hirvittävää mekkalaa: Olli on mennyt nukkumaan ja unohtanut heidät saunaan. Kieltämättä menin petiin, mutta päässäni kiersi jatkuvasti ajatukset. Kun vihdoin nukahdin, teinkin sen erittäin perusteellisesti: minulla oli sekä kelloradio että herätyskello huutamassa klo 6:30. Saattaa tietenkin olla, että töppöilyni voi selittää verensokerillani: se mahdollisesti meni silloin aamuyöstä liian alhaiseksi. Mutta oli selitys mikä hyvänsä, tilanne oli aika inhottava: täsmällisyys ei ole mikään hyvä - se on ihan perusoletus.

Itseasiassa en todellakaan tiedä, onko tällainen laitos (siis kuntoutus-) mitenkään optimaalinen juttu minulle. Pyrin nimittäin olemaan mahdollisimman omatoiminen - saattaa olla, että teen asiat aika hitaasti ja kömpelösti, mutta kuitenkin. Lisäksi olen kehittynyt eräänlaiseksi erakkoluonteeksi: en oikein tunne oloani mukavaksi jatkuvassa tiiviissä kosketuksessa toiseen ihmiseen. Asiaa ei helpota ollenkaan se, että pyrin olemaan mahdollisimman kohtelias ja ottamaan muutkin huomioon. Se ei ole erikoisen hyvä lähtökohta asioille.

Olimme pyrkineet tekemään yhdessä Mujusen Arin (suomeksi sanottuna, Ari teki oikeastaan kaiken) kanssa jonkinlaisen systeemin, jolla voisin lukea minulle tulleita sähköposteja ja vastata niihin. Elikkä yhteen vanhahkoon läppäriin asennettiin Linux. Jonka jälkeen se ei tunnu ollenkaan vanhalta tai surkealta. Mutta - yllättävää kyllä - yhteys ei toiminut ollenkaan. Mutta saatoin lukea postini täkäläisellä "kirjaston koneella". Eli homma toimii niin ihan kivutta.

Huonetoverillani on aika ikävä afasia. Se on kerassaan hankala juttu, enkä ole todellakaan vakuttunut siitä, että minä olisin paras seuralainen hänelle. Kun minä en oikein pysty kunnolla tulkitsemaan hänen puhettaan. Mitä ilmeisimmin hän kyllä pystyy ymmärtämään suunnilleen kaiken.

Illalla oli sitten jonkinlainen tutustumistilaisuus taloon. Siis ryhmällemme. Ikävä kyllä ryhmässä tuntui olevan ainakin yksi täysin sietämätön yksilö. No joo, ei voi mitään.

My rehabilitation starts! The doc has thought, that train would be excellent way to go there. Really totally brain dead idea!! Every bit of schedule should work exactly. And the first part didn't: I overslept. Badly, very badly!!

I've did some computer tricks with my friend Ari Mujunen. The idea was, that I should be able to read my e-mails. But actually the computer in local library was good enough! And I was just very satisfied with it.

30.7 Maanantai

July 30th, Monday

Maanantai olikin ensimmäinen "kunnollinen päivä" siellä. Homma alkoi lääkärin (Juha Kuosmanen) alkutarkastuksella. Se ei todellakaan ollut mitenkään erikoisen perusteellinen (keuhkot hän sentään kuunteli (niin ja otti verenpaineen)), mutta ulkoiluryhmä jäi kuitenkin väliin.

Sitten olikin vuorossa jumpparin (Virpi Kiili; ei minun nimimuistini ole mitenkään parantunut aikaisemmasta surkeudesta: lunttasin nimen aikakortista (ja nimikään ei ehkä pysy samana, koska hän on menossa naimisiin ihan pian)) alkutarkastus. Mitähän nerokasta muistaisin tuostakin. Juu, todella. Hän mittasi molemmista käsistä puristusvoiman. Sitä voi sitten verrata samaan poislähtiessä.

Tässä on se kävelyhärveli.

Liikuntaryhmä olisi ollut jumpparin vedettävä, mutta hänellä oli jotain menoa. Toinen jumppari oli keksinyt eräänlaisen version sulkapallosta: pallona oli kuitenkin ilmapallo. Sellainen EI oikein hyvin toimi ainakaan minulla: en näe oikein kunnolla ylöspäin, enkä tosiaankaan voi havaita kolmiulotteisia kohteita.

Yhteistoimintaryhmä. Mitähän siitäkin sanoisi? Jumppari veti sitä. Ja oli kuulemma katsonut sivujani. Joka oli kuulemma tuhonnut kaikki mahdollisuudet todelliseen työntekoon (nämä sivut tulevat tekemään todellista tuhoa). Mukana oli myös paikallinen neurokallonkutistaja. Joka lähinnä hoiteli kuitenkin kahvinkeittäjän hommia.

Everything starts now! By the way, se is my personal physiotherapist, Virpi Kiili (but that name can be different extremely soon, because she will marry extremely soon).

31.7 Tiistai

July 31st, Tuesday

Tiistai alkoi sikamaisen aikaisin (klo 8:00 (siis se terapia on tuohon aikaan; sitäennen on pukeuduttava ja käytävä syömässä aamupalaa)) toimintaterapialla. Terapeutti totesi kuitenkin, ettei mitään ihmeempää ole tehtävissä. Kyllä 11-12 vuodessa kaikki on jo oikeastaan saatu aikaiseksi.

Sitten olikin vuorossa jumppa (jota täällä nimitetään jostain ihmeellisesztä syystä liiketerapiaksi). Jumppari halusi nähdä, kuinka kävelyni rollaattorilla luonnistuu. Huoneessani minulla oli oma rollaattorini, jonka jumppari haki. Sisällä oli tietty 30m pitkä käytävä. Ja edestakaisin se on tietenkin 60m. Siihen meni aikaa kahdeksan minuttia - eli vauhti on aika onnettoman surkea. Sitten eräänlainen kävelyhärveli. Ja lopuksi venyttelyä (hyi helvetti).

Sittenpä rentoutusryhmään. Mitä ihmeen järkeä on stressata hullunlailla ehtiäkseen rentoutumaan?

Uusmäen porukka (Pauli mukana) tuli paikalle suunnilleen puolenpäivän tienoilla. Minä odotin heitä kirjastossa lukien minulle saapuneita sähköposteja. No, he soittivat itseasiassa aikamoisen pian.

Lounaalle. Ja sen jälkeen Pauli halusi pelata jonkinlaisia rahapelejä. Yllättävää kyllä - hän voitti. Ja tietenkin voittorahoilla piti ostaa pokemoneja. Ilmeisesti nyt on saatu aikaiseksi lähtemätön pelihimo.

Siis Kankaanpään keskustaan. Tai siis keskusta merkitsee paria korttelia kolmikerroksisia rakennuksia. Sieltä sitten pokemonkortteja. Ensimmäisessä R-kiskassa ei ollut oikein tyydyttävä valikoima, mutta toisessa oli kyllä. Samalla ostin itselleni komeraan SmartMedia muistikortin. Kapasiteetiltaan 32MB. Nyt minulla on tallennustilaa ihan tautisen paljon! Mamma kävi taideliikkeessä.

Nyt minulla oli jo kiire seuraavaan terapiaan: kuntosaliryhmään. Se oli "terveille" tarkoitettu kuntosali, joten meitä piti jossainmäärin avustaa härvelien päälle. Mutta sitten homma kyllä sujui. Se "ärsyttävä tyyppi" oli taas tapansa mukaan suuna ja päänä. Kuulemma hän oli aiemmin päivällä vetänyt jollain härvelillä 500 vatsalihasliikettä - taitaa olla saavutus Arnold Swarzeneggerillekin. Sitten hän antoi ohjeita täydellisen tietämättömyyden antamalla varmuudella.

Sitten menimme isäni kanssa syömään päivällistä. Silloin tapahtui karmea onnettomuus: digitaalikamera tippui lattialle. Kyllä se näytti pystyvän kuvanottoon. Mutta salamaa ei saanut auki. Enkä tiedä ollenkaan tarkennusmekaniikan toiminnasta.

My father, mother, and nephew visited today. We visited local "town", too. Town, because it had some three-stories-high buildings. There are a few even higher than that. And then there is one crossing with traffic lights (mostly for local traffic schools...). That's really clear sign of city, every city has one. Definitely a big city, major metropol!

1.8 Keskiviikko

August 1st, Wednesday

Sosiaalihoitaja aloitti päivän. Ja olin ihan innoissani, kun se oli vasta 9:15. Normaalisti en edes harkitsisi heräämistä siihen aikaan. Sosiaalihoitajallakaan ei ollut ihmeempää sanomista. Hommelit oli jo pantu kuntoon kaikin tavoin. Parhaalla tuurilla jokin omaishoidon tuki saattaisi toimia. Mutta se on harkinnanvarainen. Ja Espoossa harkinta on aina "ei".

Sitten HydroJet-hierontaa. Se vekotin oli oikestaan sunnilleen kuin vesisänky. Pitkin sitä (siis eestakaisin) siirtyy jokin ruiskusysteemi tai jokin. Se ruiskuttaa aikamoisen lämmintä vettä (ainakin luulisin, että vettä se on; minähän olem jonkin kumikankaan suojassa). Hieronta (tai oikeastaanhan se on ruiskutusta) kestää suunnilleen parikymmentä minuuttia. Tietenkin siinä oli hätäpysäytys-toiminto, ei tosin tarpeen minulle.

Päivän lopuksi oli vuorossa ulkoiluryhmä. Rakennuksen ympäri menee lenkkipolku, jonka toinen puoli on asvaltoitu - siis siinä on selvästi ajateltu pyörätuoleja. Menimme sitä pitkin aika lyhen matkan. Se ei oikein tahtonut sujua! Mitä ihmettä?
Mutta selitys asialle löytyi: pyörätuolini renkaista on ilma suunnilleen poissa. Sellaisia säälittäviä lusussaolevia makkaroita on aika hankalaa saada liikkeelle (ja myöhemmin älysin toisenkin syyn: verensokerini oli kamalan korkealla).

Osastolta minua oli kehoitettu kääntymään huoltomiesten puoleen. No, menin heti kävelyn jälkeen kellariin, jossa heidän kuulemma pitäisi olla. No, siellä mistä minä katsoin oli kerroksen verran tyhjää. Siellä oli ampumaratoja sun muuta, mutta ei ihmisen ihmistä. Sitten jumppaan. Ainakin Käpylässä jumpassa hoidettiin asia. Mutta ei täällä. Muutenkin vaikutti aivan erinomaiselta työpaikalta: tunnelma oli kuin huopatossutehtaassa kesälomaseisokin aikaan. Paikallinen kanslisti (tai mikälie) opasti minut takaisin huoltomiesten pakeille. Varmasti menin ihan väärään paikkaan: vaikka huusin kurkkusuorana, ei ihmisen ihmistä vaivautunut käytävälle.

Tässä vaiheessa menin takaisin osastolle. Voin vakuuttaa, että mielialani oli jokseenkin heikko. Ilmoitin, että pyörätuolin renkaisiin on saatava ilmatäydennystä nyt ja heti. Ensialkuun tuli neuvoja huoltomiehistä. Ilmoitin yrittäneeni jo kahteen kertaan ilman menestystä. Kysyi, mitä muulloin tehdään. Kun osastolla on sentään jokunen pyörätuoli (puhumattakaan kaikenlaisista ihmevekottimista) ja huoltomiehiä tuskin löytyy vuorokauden ympäri. Pumppu löytyi karmean melskauksen jälkeen. Mutta ei se kylläkään toiminut ollenkaan. No, yksi hoitajita (mieshoitaja yllättäen) vei sen huoltomieten paikkaan - hän kun tiesi missä se oli.

Nytpä selitetään päivällistä täällä. Kaikki asettuvat jonoon (edellyttäen että jonottamisen tajuamiseen tarvittava määrä aivosoluja on jäljellä) odottamaan ruoanjakelua. Hoitajat jakelevat sitten murkinaa. Tarvittaessa he paloittelevat ja jopa syöttävät, jos on tarvetta. Sitten ruoan jälkeen viedään käytetyt astiat pois. Tämä on kylläkin teoriaa: taidan olla lähes ainoa, joka tekee niin.

First picture is about HydroJet massaging equipment. Quite interesting gadget! That is followed by really long story about their wasting awful amounts money. It could be used in some other spot.

2.8 Torstai

August 2nd, Thursday

Aamu alotettiin uinnilla. Yksilöaltaaksi sitä nimitetään. Jumppari jumppauttaa minua siellä vedessä. Vesi on minulle äärimmäisen hyvä elementti. Voi kävellä, jos vesi on riittävän syvää. Jo psyykkisestikin tuo on äärimmäise hyvä juttu.
Ennen lounasmurkinaa oli vuorossa liikuntaryhmä. Ilmeisesti järkevää, että se oli nimenomaan ennen (koska sen jälkeen porukka ei olisi pystynyt yhtään mihinkään). Siinä oli joitain perusliikkeitä puolapuilla.

Joskus iltapäivällä oli sitten uusi ihme: "fysioakustinen tuoli". Siinä istutaan kuunnellen kuulokkeista jonkinlaista rentouttavaa (sellaista rauhallista yleishömppänusiikkia, valaiden röyhtäilyä, kaikenlaista sellaista rentouttavaksi oletettua) ja itse tuoli tutisee. Siis se on joidenkin hertsien taajuudella olevaa ääntä. Oletusten mukaan tämän pitäisi rentouttaa ja toisaalta vilkastuttaa joidenkin paikkojen toimintaa. Mutta eikös juuri infraäänellä (se (ilmeisesti kaikki käytävät olivat täynnä lisäkovaäänisiä) oli kauhean monta vuotta sitten nimeltään SenSurRound (tai jotain sinnepäin)) saada aikaiseksi paniikkireaktio ihmisissä?

Eipä huolta: minulle se ei ainakaan aiheuttanut mitään ikäviä tuntoja. Mutta toisaalta, eipä hyviäkään tainnut ihmeemmin tulla. Tai kyllä minä pieraisin...

Illalla oli mitä ilmeisimmin joukkolaulua. No, minä en ollut siellä. Olin kirjastossa lukemassa sähköpostejani.

The big thing was this physio-acoustical chair. It's supposed to be very relaxing. I don't feel such effect. Actually, I don't feel, any effect at all. You know, how marketing people say anything for getting their product sold.

3.8 Perjantai

August 3rd, Friday

Tavanmukaan kaikki alkoi aamiaisella. Tai oikeastaan pystyynnousulla, jonka tein taas ehkäpä liian myöhään. Mutta periaatteessa aikaa kyllä oli. Kunnes saavuin aamiaiselle. Siellä saikin tosiaankin kammottavan kauan. Kun vain yksi ihminen oli hoitelemassa kaikkea. Hän suunilleen pyysi ja rukoili, että valittaisin asiasta palautelomakkeessa. Siihen johto kiinnittää huomiota, ei työntekijöiden valituksiin. Ja kun systeemi on, mikä on, homma kesti. Erikoisen monimutkaiseen tai ihmeelliseen aamiaiseen ei ollut oikeastaan aikaa. Eli hotkaisin sämpylin ja joitain leikkeitä. Koko hoidon huuhtelin alas lasilla appelsiinituoremehua.

itten oli vuorossa jumpparyhmä (fiinisti sanottuna liikuntaryhmä). Enkä itseasiassa oikeastaan edes myöhästynyt siitä. Liikuntatilan ovella on lappu, joka kieltää musta-anturaisten kenkien käytön. Jolloinka otin tietenkin omat sandaalini pois. Olin kylläkin ihan ainoa, joka teki noin. Kyllä muillakin oli mustapohjaisia kenkiä, mutta eipä kukaan muu ottanut kenkiä pois.
Tälläkertaa olimme taas puolapuita vasten. Mutta nyt jumppari levitti niitten eteen jumppamatot. Siellä paljastui taas Schwarzeneggerin hölinän onttous: puhutaan kyllä kaikenlaista, mutta kun todellisuus tulee vastaan...

Hieronta tarkoittaa ihan jotain muuta kuin mitä se muualla maailmassa yleensä tarkoittaa (bordellia yleensä). Meillä ideana on lähinnä ilmeisesti rentouttaa rasittuneita lihaksia. Siis minullahan puolet lihaksista tekee kaikki hommat. Eli on oikeastaan aika yllättävää, että aika monessakin terapiassa pyritään rentouttamaan ylirasittuneita lihaksia.

Hierojalla oli kuulemma itselläänkin digitaalikamera. Joku Canonin ihan ensimmäisiä. Canon taitaa käyttää nykyisestä poikkeavaa (omani on SmartMedia) muistikorttia. Ilmeisesti hän oli suunnilleen samanlainen vekotinhullu kuin minäkin.
Yhteistoimintaryhmä oli sitten iltapäivällä. Ja se oli ainoa juttu silloin iltapäivällä. Neurokallonkutistaja selitti joitain juttuja omalta näkökannaltaan. Mitä ilmeisimmin hän käytti opiskeluaikanaan tekemiään kalvoja. Eli "voitte kysyä mitä aihetta vain", mutta vain viitisen kysymystä oli "oikeita". Ja oikeastaan kaikki jutut ovat jo tulleet Prisma-ohjelmasta parin viimeisimmän vuoden aikana.

Illalla oli "lettukestit". Ja voi sanoa, etten ollut mitenkään erikoisen onnellinen niiden toteuttamisesta. Ensinnäkin paikalla oli kolmen hanurin trio. Mitähän siitä porukasta sanoisi? Voisi varmaankin sanoa, että ajoittain soitto muistuttu turhankin paljon Retuperän WBK:n soitantoa. Kohteliaastihan sanotaan sitä "tulkinnaksi". Se porukka tulkitsi hartaasti...

Mutta sitten pyysin sokeritonta vaihtoehtoa. Se aiheutti melkoisen hämmingin. Kuulemma siinä lättytaikinassa ei ole sokeria. Mutta hillo? Kuulemma olisi otettava lätyt ilman hilloa! Tämä aiheutti minussa aikamoisen raivon. Kun on helposti oletettava, että diabeteksen esiintyvyys on huomattavan lähellä 100%. Silloin sokerittoman vaihtoehdon puuttuminen on lähinnä törkeää.
En todellakaan tiedä, kumpi on inhottavampaa: RWBK ilman viinaa vai lätyt ilman hilloa?

Mamma osti sitten sunnuntaina täälläkäydessään kaupasta vattuhilloa. Aika uskomattoman pervoa, että sitä on ostettava itse. Mutta turhaa se luultavasti on...

First picture is about massage. That's definitely not sexual thing. No! Main idea is getting my muscles relaxed. Or actually those, which do quite everything. Then there were some party or something. I asked for non-sugar version. Answer made me really hyper-angry. There wasn't any!! I'm rather angry about that now, too.

4.8 Lauantai

August 4th, Saturday

Tosi tyhjä ja onneton päivä!! Sentään aamiainen oli pantu ajaksi 8-10 (kun se arkena on (kauhunväristyksiä) 7-9). Eli panin herätyskelloni hälyttämään mahdollisimman myöhään, suunnilleen klo 9:30. Enhän minä normaalisti ajattelisikaan nousua niin aikaisin.

Muuten yritin lievittää päivän tylsyyttä sähköposteilla. Mutta juuri viikonloppuisin niitä tulee ehdottomasti vähiten. Eli luin kirjastossa surfEU:n portaalista suunnilleen kaiken mahdollisen.

Kyllä paikalliset ihmisetkin ovat huomanneet tämän tylsyyden: he olivat järjestäneet jonkinlaisen yhteislaulutilaisuuden. Kuulin sen tietokoneelle. Minä itse en todellakaan halua osallistua; oma itsekritiikkini on kuitenkin liian suuri. Eihän se tietenkään ole mitenkään järkevää, mutta järjellä ei ole mitään tekemistä näissä jutuissa.

Loogisesti tämä kuuluisi itseasiassa seuraavan päivän puolelle. Mutta "logiikka on tylsää", kuten joku suuri loogikko (se oli muistaakseni joko Albert Einstain tai muumipeikko (tai sitten joku ihan muu)) on sanonut. Yöllä (siis yhdeltä; normaalisti se ei olisi mitenkään myöhäinen aika minulle, mutta täällä se on kerrassaan äärimmäisen myöhää) olisi luvassa kuulakilpailu. Kaikki suomalaiset olivat päässeet loppukilpailuun. Ja oikeastaan suunnilleen senverran voi sanoa - no, kyllä yksi heistä taisi saada pronssimitalin. Muttakun kultamitalia oli pidetty suunnilleen selviönä ja kolmoisvoittoakin erittäin luultavana.

Saturday is really boring day there! Because just nothing happens.

Vieraskirjani

Takaisin pääsivulle.

Kankaanpään perussivu

Seuraava viikko

Guest book

Back to main page.

Back to Kankaanpää page

Next week