Edellisenä iltana Ökö
vaikutti hämmästyneelta, kun menin niinkin aikaisin
nukkumaan. Minulla on pitkin vasenta reittäni pikkuisia,
neulanpiston näköisiä jälkiä (mustavalkokuva
tekee ne tosi karmean näköisiksi). Ne ovat itseasiassa
Ökön tekosia: istuessani pyörätuolissani se
nousee reittäni vastaan ja haluaa syliini silitettäväksi:
"Olli ota sylkkyyn".
Ja aamulla hämmästystä herätti lähinnä
kummallisen aikainen nousuaika. Siis aika, jona Olli saattaa sekopäissään
mennä nukkumaan, muttei koskaan nouse. Pappakin tuli sitten
jossain vaihessa. Ja sain molemmat kissat syliini. Missä
ne viihtyivätkin ihmeen pitkään, kunnes Helmi esitti
aarian oopperasta: "Tahtoo pois, minua kidutetaan".
Muutoin katit olivat aikalailla tillintallin. Eiväthän
ne voineet tosiaankaan kuvitellakaan, että Olli lähtisi
pois joksikin aikaa.
Last night Ökö was quite surprised when I went to
bed quite early. Actually I have small marks in my left thigh
(B/W photo makes them look really horrible). Those are made by
Ökö and her nails (too long, obviously). She wants to
get into my lap, where I would rub her.
Cats were really surprised, when I got up at some awful time.
Olli might go to sleep at such time. But getting up? No way! My
father came. And he gave both cats to my lap. Nothing special
for Ökö, she really loves it. But Helmi doesn't. Although
it took quite long time, before she sung an aria from opera: "Let
me down".
Invataksi tuli pikkuisen
myöhässä. Se oli hankalaa siinä mielessä,
että olin muutenkin viritellyt sen aika viimetippaan! Sitten
piti viedä kaikki roinat huoneeseeni. No, en minä myöhästynyt
ekasta terapiasta muutamaa minuuttia enempää.
Handicab was late (again)). And I have made rather tight schedule.
But he used cab-man-traffic-instructions. And I wasn't badly late.
Ihan
ensimmäisenä oli seisomista. Ja olin tietenkin unohtanut
lukemisen. Silloin olikin erinomaista lukemista on kameran käyttöohjeet.
Kai niitäkin pitää sentään joskus vilkaista!
Ja sieltä löytyy kasapäin uusia ja ihmeellisiä
temppuja, joita kamera osaa.
First thing was standing. But I had no book with me. Half an
hour standing! But I had instruction manual of my camera. Maybe
reading that might be useful? Yes! Because there were many very
interesting things. If nothing else helps, read the fucking manual...
HydroJettiä heti seisomisen perään. Ja olihan
se ihan kiva juttu: puolen tunin laiskottelu kesken kaiken. Tosin
tyynyä sai siirtää alemmaksi. Hierovat vesisuihkut
osuivat nimittäin niskaani. Ja se ei ole ihan kiva juttu!
Eivät ne sielläolevat arvet arkoja ole, mutta kuitenkin...
HydroJet was next thing. Rather good, because I was very tired.
But there were a slight problem: scars (four operations done)
in my neck were irritated by that thing. But it was easily solved:
pillow backwards. And that solved the thing!
Ja sitten jumppaa. Tai olihan siinä välissä
viitisen minuuttia. Ensialkuun kokeilimme taas portaita. Kyllähän
se on aika rankkaa. Ja minä en ole ihan vakuuttunut ohjeista:
toisaalta käden pitäisi olla valtaisan pitkällä,
toisaalta en saisi ihmeemmin röhöttää.
Sitten taas kävelyä kanikopilla. Ilmoitin haluni, että
siitä saisi ottaa kuvan (kuvauksellista ja lisäksi porukka
taatusti ihmettelee nimitystä "kanikoppi").
Then physical therapy. Actually that was nearly the same as
once before: stairs and walking. But that's the thing. Repetition!!
Jumpan jälkeen oli sentään syöntiä (lindstömminpihviä ja perunamuusia, vaikkakin tykkäsin enemmän siitä sisäkkeenä olleesta pottusalaatista) ja ilmeisesti lepoa. Elikkä se (siis lepo) jäi väliin, minä touhusin tämän kirjoittamisen kanssa.
Lähimmät hoitajat saivat lukeakseen tuotokseni edelliseltä
viikolta. Minä itse menin käsiryhmään. Sen
ryhmän toinen puoli ei vieläkään herätä
ihmeemmin kiinnostustani. Musikaalisuus ei herää viikossa!
Nurses read my texts from last week. And week before that.
And what did they decide? Actually I don't know...
Iltapäivävälipalalla taas sudokua. Tee oli onnetonta
vihreää litkua eikä minkäänlaista sokeritonta
annettu. Ilmeisesti voimallinen inhonosoitukseni ylisokeriseen
iljetykseen aiheutti sen.
Sudoku at afternoon snack. Japanese like to make everyone else
look stupid.
Päivälliseksi
oli kalakeittoa. Koska välipala oli jäänyt heikoksi
(tai oikeastaan olemattomaksi), otin nyt sen kanssa parikin leipää
(kinkkua ja sinileimaa päällä). Se aikoinaan tekemäni
esitys
oli ilmeisesti vihdoinkin ymmärretty! Tai luultavammin olin
yksi monista asiaa vaatineista.
Then some dinner. My suggestion about labeling garbage bins
has finally succeeded.
Hommeli alkoi taas tänäaamuna seisomisella. Minä
en tosiaankaan pysty keksimään mitään fiksua
ja filmaatista sanottavaa siitä. Luin iltapäivälehtiä
sen aikana. Toinen lehdistä oli vetänyt herneen nenään
kun Anu Saagim nimitti persjalkaisia suomalaisämmiä
persjalkaisiksi suomalaisämmiksi. Tuo kriisi ei mielestäni
ole niitä kaikkein huomattavampia...
First thing of today was that standing! Repetition...
Olin syönnin jälkeen pikaisesti huoneeseeni kolmoskerrokseen.
Joku kakkoskerroksessa asuva selkäydinvammainen oli nähnyt
jotkut sivuni. Ja tykkäsi niistä, koska niissä
oli kuvia. "Virallisilla" sivuilla ei kuulemma ole.
Lisää tuollaista palautetta!
After lunch I was going to my room. Then someone from spinal
chord injuries said, that he had read y pages about Synapsia.
And he liked those pages! Because there were so much pictures.
I really like such feedback!
Toimintaterapian versiossa seisomisestatouhutaan jotain. Tälläkertaa
pelasimme peliä "Fits". Pelin pelaaminen antaa
tarkoitusta seisomisella. Eli vaikka alaselkä oli aika kipeä,
halusin silti pelata.
Occurationall therapy has its own version of standing up. There
that happened while doing something else. Very nice way! This
time we were playing game "fits". Okay, I must admit,
standing up hurt. But the game... By the way, I won.
Sitten olikin neurokallonkutistajan vuoro. Alunperin ideana
oli jonkinlaisten piirrostestaus. Mutta loppujenlopuksi hän
alkoi katsella tekemiäni WWW-sivuja. Ja mitä ilmeisimmin
tykkäsi niistä. Tai oikeamminn oli kohteliaasti vaiti
mielipiteistään.
Neuroshrink wanted to do some new tests. But then she was interested
about my WWW-pages. And naturally, how she looked out there.
Ohjelmaa on tosiaankin surkeanheikosti. Siis huomenna. Olin
joutunut tilaamaan invataksin viemään minut Jorvin sairaalaan
verikoetta ja röntgenkuvaa varten. Samalla tuolla päivällä
ollut toinen tapahtuma peruuntui (en todellakaan ollut
mitenkään erityisen onnellinen), Eli sumplin nyt taksien
kanssa, että kävisin kotonani. Muutama tunti onnistuu
helposti.
Next day is really very nasty. Actually 'nasty' is wrong word.
'Empty' is much better. There were two happenings. But then I
had a trip to Jorvi hospital. Blood sample and some kind of X-ray
pictures, And because of that, I had to cancel! Not nice.
Ari tuli käymään.
Kuulemma parturointi oli tälläkertaa ollut aika lyhyt
juttu. Täällä Aria alkoi kiinnostaa käsihuuhde.
Onko todellakin niin, ettei mitään denaturointiainetta
ei ole käytetty? Silloin se olisi Erehdys
isolla E-kirjaimella. Siis pikkuglyseriinit eivät kunnon
densoa häiritse (murkinat liikkuvat vain liukkaammin). Hienostelijoita
varten sen voi tietenkin tislata pois.
Ari Mujunen came. He noticed, that another stuff used for cleaning
hand, had plenty of alcohol. But no denaturing. Very Big mistake
in Finland.
Tarkoitus oli katsella
telkkaria huoneessani. Mutta siitä oli katkaistu sähkö
kytkimellä. Siis tuolla parin metrin korkeudessa olevalla.
Siis se on ihan järkevää maalla, jossa sähkö
tulee salamaniskuille alttiita avolinjoja myöten. Mutta tämä
on stadi, ei mikään umpijunttila!
I wanted to watch telly in my room. But that was really very
impossible (which is not accessible by remote control)): the main
switch was turned of. And it is up there...
Nukuin tosi surkean
huonosti! Tiesin, että aamulla pitäisi nousta surkean
aikaisin. Silloin ihminen itsekin herää suunnilleen
oikeaan aikaa - yleensä tosin aikaisemmin.
Herätys oli sitten aamulla tosi lohduttomaan aikaan: 6:30.
Todellisia inhonväristyksiä herättävä
aika. Minulla olisi Jorvissa aamukahdeksalta paastoverikokeet
(insuliinidiabeetikko menee vauhdilla jonon ohi) ja sitten röntgenkuva
(tosi tavallinen keuhkoröntgen). Sitten vain kuppilaan syömään
sämpylä ja sokeriton wieneri. Höystettynä
molemmilla iltapäivälehdillä ja putelilla limppaa.
Tämä oli kuitenkin aiheuttanut sen, että päivän
toinen terapia piti peruuttaa!
Elikkä oli ihan luonnollista mennä kotiin: kissoja ja
sähköposteja.
Morning would be really extremely early. And I slept really
very badly because of that! I had to get up at really awful time:
6AM30. I have to be at Jorvi hospital at 8AM (even that is horrendous
time. But there is was relatively simple thing: blood samples
and X-ray pictures (thorax, very simple stuff).
Then eating (those blood test required not eating). Nothing very
special. But naturally tabloids with it. But that took so much
time, that I had to cancel my other therapy for that day.
So, naturally I went home: cats and e-mails.
Ainoa terapia tänään oli siis hironta kolmelta
iltapäivällä! Eli oli ihan luonnollista, että
tulin sairaalasta kodin kautta kuntoutukseen. Eipä siinä
ollut kuin muutama hassu tunti sähköposteihin. Mutta
sai siinä jotain aikaiseksi.
Eli hieronta jäi tänään ainoaksi. Ja merkitään
nyt tulevia tarpeita varten niska-hartiaa se oli. Se vatsallaanmakaaminen
ei varsinaisesti ollet kivaa. Tai oikeastaan siihen asentoon vääntäytyminen.
The very only thing today was massage! Neck and shoulder Actually
I noticed this evening, that my left arm has problems. Supporting
my head all day makes it so tired. Because head is awfully heavy
thing.
Iillalla nukuin lyhyesti! Ihan simppelisti, koska olin melkoisen
väsynyt aikaisesta herätyksestä. Alunperin tarkoitus
oli ihan yksinkertaisesti vain maata ja lukea. Mutta nukkumiseksi
se meni!
In the evening I slept for a short period. Highly untypical
for me. But when II had to wake up so awfully early!
Ihan heti aamulla sairaanhoitaja ja harjoittelija tulivat sumplimaan.
Ja harjoittelija sai vetää tukisukan jalkaani. Hänen
erittäin hyvä kysymys: "miksi?" jäi vastaamatta,
koska sanat "laskimo", "imuneste" sun muut
sellaiset eivät oikein kuuluneet aktiiviseen sanavarastooni.
Mutta kyllä hän sai nähdä insuliinipumpun
kaltaisen ihmeen. Siis sellaisen ihmeen edessä on jopa sisätautien
tohtorilta menneet pasmat sekaisin...
I forgot to put my cellular phone to wake me up. Actually no
need! Because I naturally woke up at very suitable time! Then
nurse and trainee came. Trainee was made to put that support sock
on. She asked very simple question: "why". That was
really hard place to nurse and me. Because we knew the answer.
But in Finnish!
Okay, my diabetes and insulinium pump were more interesting thing.
And that was typically hard thing for doctors, too. For really
highly educated ones have big problems. They don't understand,
that they are not even supposed to understand it! I do, and that's
enough!
Aamiainen
oli taas yhtä aneeminen kuin ennenkin. Se kun on ollut suunnilleen
sama jo 15 vuotta. Ei ole tosiaankaan mitään järkeä
lähteä muuttelemaan sitä.
This is my breakfast. Okay, it looks quite anemic! But I have
just same thing for 15 years. And I haven't died. So, it is good
enough, no idea changing it!
Ruoanjakelija-Lea jää
ilmeisesti aika pian eläkkeelle! Hän on ollut täällä
jo tosi pitkään. Silloin ihan ensimmäisellä
kerrallani (joskus 90-luvun alussa) hän oli hoitelemassa
allasta (se oli onnettoman pieni silloin, ei ollenkaan tällainen
ruhtinaallinen luomus) siellä Wanhassa Käpylässä.
Ja sen jälkeen ruokapuolella.
Aiempina vuosina:
She is going to be at pension very soon (in week or so). She
has been here all time I have visited this place. Really long
time that is...
Some earlier pictures of her:
Toisena terapiana tänään oli seisominen. Ja
tietenkin myöhästyin pikkuisen siitä. Hain nimittäin
iltapäivälehdet. Koska muutoin tuotllainen puolen tunnin
seisominen olisi kuolettavan tylsää. Ileisesti lääkärillä
oli kierto. Videopuhelut oli saatu onnistumaan. Skype ei
siis tue sitä. Mutta se tuo upean äänenlaadun.
Kuva välitetääm MSN Messengerin kautta. Siellä
ei äänenlaadussa taida olla hurraamisen paikkaa...
Then it was time for other therapy: standing.
Doc was there. And then he saw me. He had succeeded making video-calls.
Using skype (very good quality of sound) and MSN Messenger for
pictures.
Harjoittelija tuli
vastaan kun olin menossa murkinalle. Ilmoitukseeni, että
haluan ottaa kuvan tuli erittäin Naismainen vastaus: poseerausta
täysillä. Hän on kuulemma Keniasta.
That trainee was at isle, when I was going to lunch. I said,
that I wanted to take a picture. Very Feminine response: brushing
and such. Not necessary; I want to have quite realistic impression,
no fairy-tales! By the way, she comes from Kenya.
Vanhempani tulivat pikkuisen ennen HydroJettiä. Ja tietenkin
sitä ihmettä piti näyttää. Parhaiten
sitä voisi kuvailla vaimentamattomaksi vesisängyksi.
Siellä sisällä kulkee sitten jonkinlainen "kelkka",
johon on kiinnitetty jonkinlaisia vesisuihkuja.
My parents came before HydroJet. Then I could show it! Basically
it's just like waterbed.
Sen jälkeen iltapäivävälipalaa. Siellä
ei ollut ketään tosi pitkään aikaan. Ja tarjolla
oli vain ylisokerista kuivaa kakkua. Erittäin epäsopivaa
minulle. Mutta pitkän odotuksen jälkeen joku sentään
tuli. Ja kieltämättä se sokeriton pulla oli kerrassaan
herkullista! Minulla ei valitettavasti ollut mukanani iltapäivälehtiä.
Mutta kameran käyttöohje ratkaisi ongelman!
Afternoon snack after that. Big problem, there were no persons.
And that cake wasn't clearly suitable for me. But then I got a
bun, that was suitable for me (and certainly much more delicious
that that cake).
I hadn't tabloids with me. But manual of my digital camera solved
that problem.
Olen jokakerta (siis
kuntoutuksessa) ollut jollain retkellä (yksi riittää
kyllä). Ttälläkertaa leffassa. Valittavana oli
"Äideistä parhaain" ja joku Zorro, taisi olla
"Zorron legenda". Eli valinta oli aika helppo.
Ja kyllä se oli oikein viihdyttävä hupipläjäys.
Every time I'm in rehabilitation, I take some trip. This time
it was a movie. Zorro. I think "Legend
of Zorro". Anyway it was some kind of total entertainment.
And that's it...
Jalkojenhoito
oli lohduttoman aikaisin aamulla. Sinänsä se ei ole
ihan kivaa minulle, jalkani saattavat nytkiä kerrassaan inhottavasti
refleksien takia. Vaikutti siltä, että tukisukat aiheuttivat
jalkoihini pahoja ongelmia. Siinä onkin aika paha dilemma.
I had pedicure.
Sounds nice thing? Really horrible early! But pedicure isn't actually
very nice. I've got very bad reflexes.
Toimintaterapiassa oli oikeastaan aika paljon keskustelua.
Eli miten lähinnä tuota uimista voisi hoidella. Siis
kun uimisveteni on oltava aika lämpimiä. Liikun nimittäin
niin onnettoman hitaasti. Eli "tavallinen" uimahallivesi
ei tosiaankaan sovi minulle.
Ja sitten ihan lähitulevaisuuteen. Nimittäin ihan kohta
olisi uiminen. Ja en tosiaankaan ehdi mitenkään sinne
käsiryhmään.
Occupational therapy was mostly just talking. And quite nice
having those things.
Minä todellakin tykkään uimisesta. Sen olen
tainnut toistaa jo aika monta kertaa.
Swimming. I really love that.
Ensialkuun olin peruuttanut käsiryhmän. Ihan järkevää,
juu. Olin ruokalassa, kun yllättäen paikalle pullahti
toimintaterapeutti. Kuulemma ryhmään oli ilmaantunut
vain yksi onneton. Eli nyt kelpaa kuka vain. Ja kyllähän
minä tulin. Kunhan olin saanut murkinoitua. Siellä oltiin
onnistuttu porukan haalimisessa!
Then it would had been "hand-group". But I have canceled
it. Because my time-table was really much too full there. But
when I was eating, occupatinell therapeut popped out. "Come
there, Olli". Okay, okay. But I ate first!
Sitten kotiin. Niin
teen aina näin perjantaisin. Ja siellä oli jälkiruokana
tällainen valtaisa hedelmäpläjäys. Verensokerini
olivat koholla vielä nukkumaan mennessänikin...
I go home every Friday. At dinner we had as dessert this fruit-thing.
My blood-sugar was sky-high even when I went to bed...