Mujusen Arin 39. orgiat

39th birthday of Ari Mujunen

Mujusen Arin synttärit järjestettiin luonani. Niinhän on tapahtunut jo aika monena vuotena. Ja oli se siinä mielessä järkevää, että minut oli kotiutettu pipilästä vasta samana aamuna. Eli enpä olisi tainnut lähteä kovin paljon pitemmälle.

Ari Mujunen had his birthday party here. That's actually very reasonable thing: his own place is really extremely small. Then I was let out from hospital just this morning.

Ökön systeemin mukaan on kiellettyä olla pöydällä, jos Olli näkee. Ehkäpä myös jos joku muu näkee. Mutta nyt Olli ei ihmeemmin torunutkasaan, senkun vain räpsi kuvia.

Ökö just slept there, on the table.

Välipalaksi söimme tällaiset eineshodarit.

Ja sittenpä alkoi suuri valkosipuleiden kuorinta. Tai oikeastaan homma oli helpotettu: geenitekniikan (taim minkälie) avulla oli saatu hoideltua sipuliin vain yksi kynsi!

First we had a microwave-hamburger. Maybe that isn't very delicious or big. No problems: we were going to have some more food- Plenty of it!

Garlic! We need really awful amount of that.

Ari sekoittelee aina näitä pippaloita varten (siis lähinnä kinkkua varten) oman sinappinsa. Lähinnä sitä voisi kuvata sanalla "sadistinen". Reseptistä en oikein tiedä, ilmeisesti jonkinlainen perusohje on: "jos sekoitukseen käytettävä rautakanki ei syövy, on sinappia lisättävä paljon".

Ari made some (actually quite much) mustard for ham. Really strong one!

Laatikoitakin on valmisteltava. Esimerkiksi porkkanalaatikkoon tehdään syviä koloja ja niiden kautta imeytetään kermaa.

Lanttulaatikon päälle pannaan voita. Sehän on siis tiivistettyä kermaa.

Näillä tempuilla saadaan nuo edes jotenkin syömäkelpoisiksi. Mutta miksi? Onnettomia köyhiltä maatalousajoilta muistona olevia pahanmakuisia jätöksiä.

Then something, I really don't understand! Carrot and swede casserole. Both are really disgusting!

Herrajestas! Viinaa on vaikka kuinka, mutta silti porukka on kiinnostuneempi testaamaan erilaisia kolajuomia.

Omituisin oli tuo siniseksi värjätty versio. EU-jäsenyys on tuonut mukanaan atsoväriaineet. Lähinnä tuo näyttää sinolilta, luultavasti sinolipaukku olisi terveellisempi...

Everyone started to compare different cola-drinks (this blue is such, too).

But there is booze! A lot of it.

Ari arveli, että Pasia varmaankin käytetään tekkareiden pelotteluun. Juu, voipi olla niin.

Pasi is surely used as some kind of warning to younger coders: "be nice, otherwise you'll be like him...".

Alkuruokana oli eräänlainen katkarapumössö, jokla lastattiin paahtoleivilla.

Oikeastaan ainoa ongelma sen suhteen oli yllättävän valtaisa määrä.

In the beginning we had prawns (rather spicy) on toast. Ari had make one huge mistake with them: amount. There was really enormous amounts.

APM hoiteli mussutuspuolen olohuoneessa. Ihan järkevää, juu.

APM did his eating in more spacious environment.

Kinkun päällä on bearnais-kastiketta. Hysteerisen paljon. Sitä on todellakin vatkattava ihan jatkuvasti, jottei pohjaanpalamista tapahtuisi. Siihen hommaan on värvätty Affe. Ari itse katkoo saksilla persiljaa (joka on purkissa kasvatettua sellaista (olen erittäin varma ja vakuuttunut, ettei eroa huomaisi sokkotestissä)).

We have always sauce bearnais (I really don't know, how it's spelled (I looked my huge dictionary)). Normal amount is really rather small: less that a cup. We had about two pints of it. Yummy!

Sitten vuorossa on kinkku.. Se on kerrassaan äärettömän ylikypsää: jos sitä leikkaa pikkuisenkin huolimattomasti, kinkku sanoo "humps" ja menee kasaksi herkullisia lihanmuruja.

Ham (very big one (this was something like 16lb)) is the major thing in Finnish Christmas. Not turkey!

Jonka jälkeen ollaan niin tyytyväisiä että! Mutta kinkkuahan on jäljellä vaikka kuinka paljon. Ei vielä ole sijaa tyytyväisyydelle.

He seems to be rather pleased. But there's quite much ham left!

Jonka jälkeen oli jälkuruokien vuoro. Tässä on Stockalta löytämäni kakku (jossa oli kuulemma viskiä ja marmeladia). Yleiseltä olemukseltaan su muistutti lähinnä tykinkuulaa.

Mutta savokarjalaisen gourmet mukaan Ari imeytti siihen vielä voita (ja kohtuullisen määrän calvadosta) ja humpsautti sitten kaiken valmiiksi mikroaaltouunissa.

Ja sitten tarjoiluvaiheessa oli kermavaahtoa. Ja kaksi muutakin (ja toinen niistä oli itselleni sopiva sokeriton) kakkua...

Dessert! And in this case, cakes. Totally three. One is sugarless, so suitable for me!

Here Ari is adding much fat (butter, of course) to one of those.

Murkinoinnin päälle juustoa (mustaleimaa, tietenkin) ja keksejä.

At the end cheese and biscuits. We have very special type of emmenthaler: it's kept in warehouse for really long time. That way it gets really delicious taste: like nuts.

Alo selitti liisaamastaan (tai ei se kuulemma liisattu ole, auto on Antin; sopimuksessa on siis liisauksen hyvät puolet, huonoja ei juurikaan) autosta. Huh! Siinä on varmaankin autokauppias ollut onnellinen leasinsopimusten bonuksista (mutta kun tämä ei olekaan leasing, ei bonuksia myyjälle tulekaan). Puolen vuoden kuluttua autokauppias on luultavasti ollut suunnilleen hermoromauksen partaalla...

One of us has problems with his car. So, the car salesman has really enormous problems. Normally, car-dealers are considered as something really low. Nearly lower than politicians. But one felt pity for that poor soul, who has leased that car...

Kello humpsahti reilusti keskiyön yli! Itsenäisyyspäivä (se on siis Arin syntymäpäivä) siis alkoi. Eli "yö kuin sielu neekerin" jäi laulamatta. Häpeäkseni täytyy todellakin myöntää tämä karmea tosiasia.

Midnight passed. We arrived to our independence day (December 6th). Our midnight traditions weren't done this time. I'm really greatly ashamed about that!

Lahjanostokomitea oli toiminut kiitettävästi.

Here's the present-committee. They have done really excellent job again this year.

Ari istui ihan kiltisti vastaanottamassa lahjaa.

Ari knew quite well, that something is coming. Usually something nice, but totally unusable...

Jonkinlainen kansio? Ainbakin tekijä on Leuchtturm, eli se on selkeästi hieno. Postimerkkejä? Kolikoita? Euro-kolikoita?

This seems to be really elegant thing. And made by Lighthouse. Sure sign of great quality.

Ja lopulta asia selvisi: se oli shamppanjapullojen kapseleiden keräyskansio! Täytyy myöntää, että se on asia, joka on erittäin lähellä Arin sydäntä. Mutta kaikki myönsivät, että vain saksalaiset voivat keksiä jotain noin älyvapaata (siis korkkien kerääminen, ei ryyppäämisessä mitään typerää ole).

Niin joo. Siinä on paikka 175 kapselille. Luultavasti sen täytettyään maksa sanoo: "piip".

Champagne identity tags! And everyone agreed, that Germans are really bizarre to collect those. Drink, yeah. But collect? Okay, I'm really quite sure, that Ari is extremely keen on that collection! 175 identity tags.

Vieraskirjani

Takaisin pääsivulle.