Tämän piti olla kertomus vain yhdestä kaupunkireissusta. Mutta janmittaan tämä paisuu kuin pullataikina. Elikkä niitä reissuja on jo melkomoinen määrä:
Talvisaikaan käyn yleensä kaupungilla. Joskus jopa kerran viikossa.
Tilaamani taksi oli 40 minuuttia myöhässä. Se ei erikoisemmin parantanut ärtymystäni! Kyllähän minä ymmärrän jonkin määrän myöhästymisiä. Mutta raja se on silläkin!
Pääpostissa on tällainen postimerkkikeskus. Ja siellä on posti(merkki)museo sun muuta sellaista. Eli se tuntuu aikamoisen hyvältä vierailukohteelta jollekin tenavalle.
Minä itse ihan proosallisesti ostin sieltä postimerkkejä. Kirjeisiin ja kaikkiin muihin.
Ulkopuolella oli meneillään valtaisan isot
remonttityöt. Olin kyllä
tiennyt niistä, mutta olin jo autuaasti unohtanut koko jutun. No,
onneksi
auttajia löytyi! Olisinkin ollut melkoisessa litkussa, ellei apua
olisi
löytynyt.
Sitten eteenpäin.
Seuraavaksi menen suunnilleen aina asematunnelissa olevaan
karkkipussiin.
Ja sieltä suklaata! Vähän sitä, aika paljon tuota ja ihan helkkarinpaljon tuota... Täytyy myöntää, että suunnilleen kukahyvänsä ravitsemusspesialisti saisi slaagin nähtyään ostokseni.
Minun täytyy myöntää: suklaa on heikkouteni. Pidän siitä kerrassaan paljon. Mutta jokaisellahan on heikkoutensa, se on aika luonnollistakin.
Hesarissa oli artikkeli, että diabeetikoille sopisi luultavasti
paremmin
ihan sokerilliset suklaat, kunhan niiden rasvasisältö olisi
pieni. Aika
kerettiläinen ajatus, mielestäni!
Kirjakauppaan perunatorilkta. Nyt oli jo
syksy, kesällä siellä oli hedelmänmyyjiä ja
sellaisia. Täksi päiväksi oli
ennustettu sadetta ja yleensäkin aika kurjaa säätä.
Kuten kuvasta voit oikein
hyvin nähdä: meteorologit olivat taas ennustaneet ihan
päin mäntyä!
Kirjakaupan tunnelma,
siitä minä pidän.
Tälläkertaa oli tosin ihan liian karmea kiire.
Invataksi hakee minut Kolmen
sepän patsaan
puolelta. Tuo linssiluteena tuijottava ukkeli on tullut siihen ihan
sattuimalta!
Kun sanon meneväni "Akateemiseen kirjakauppaan", menen itseasiassa Stockalle. Loppujenlopuksi kyllä päädyn aneemiseen, mutta en missään tapauksessa heti.
Uuden puolen sisäänkäynti. Tästä kaikki alkaa.
Ihan ensialkuun lemmikkiosastolle. Minulla oli silloin asialle jopa tarkoitus: hommata Ökölle kunnolliset kissanvaljaat. Nyt sillä on pennuille tarkoitetut. Ja ne ovat tosi lerpsua nahkaa. Muttakun nyt ei ollut sopivia!
No, siis se normaalijuttu, lelut molemmille ja sitten
heräteostoksia.
Sitten kerrassaan vakiojuttu:
namuja. Se,
miten sokerittomat namut on levitetty ympäri Stockkaa ei ole ihan
hyvä. Niitä
on nimittäin kolmessa paikassa. Ja vieläpä suunnilleen
eri valikoima eri
paikoissa. Ja paras valikoima on Naturassa, viherpiperöiden
pesäpaikassa. Ja
ne eivät todellakaan kuulu sinne.
Sitten minulla on tapana ottaa
jotain
maustettua teetä. Tai jotain. Siella herkku-osastolla on
tuollainen
maustettuihin kahveihin ja kaikkin ihmeteehen erikoistunut liike.
Ja teen kanssa on oltava patonkia, juustoa ja makkaraa. Ja juustoissa mahdollisimman erikoisia (yleensä se tarkoittaa aika voimallisesti haisevaa). Ja kyllä siellä on aikamoisen omituisia juttuja.
Tietenkin jonkinlainen makkarakin on
paikallaan. Tässä olikin porosta tehtyä salami-makkaraa.
Täytyyhän siinä olla
jostain lähteestä rasvaakin - siksi sianlihaa.
Tavaratalo ja kirjakauppa on
yhdistetty
toisiinsa yhdystunnelilla. Sitämyöten pääsee
kerrassaan näppärästi. Ja siellä
on pankkiautomaatti...
Akateeminen kirjakauppa on Alvar Aallon suunnittelema (elikkä hänen sunnittelulleen näyttää olevan tyypillistä, että liikuntarajoitteisia ei ole ajateltu vähääkään). Se on kerrassaan iso, kait toiseksi suurin maailmassa tai sinnepäin.
Nyssäköitä! Jokainen paikka tunkee oman nyssäkkämsä. Esimerkiksi tälläkertaa minulla oli muistaakseni kolme muovikassia (joissa yhdessä oli vielä toinen sisällä).
No, roskapusseiksihan ne päätyvät. Paitsi yksi, johon
juustot olivat
vuodattaneet kaikenlaista. Se oli kyllä selvästi
ongelmajätettä.
Aamulla saintiedon, että ensimaanantaina olisi odotettavissa aika iso riskialtis leikkaus. No, kyllähän tieto leikkauksesta oli aika väistämätön. Mutta en minä siltikään ollut mitenkään onnellinen asiasta! Toisaalta kylläkin odottaminen on aikamoisen ikävää. Suo siellä, vetelä täällä...
Sinäpäivänä oli kerrassaan kaunis
kevätpäivä. Silloin kevät eteni varmasti
hirmuloikin!
Ensimmäinen kohteeni oli Stockmannin tavaratalo keskustassa.
Helsingin päätavaratalon kosmetiikkaosaston myyjättäret valitaan taatusti vain soveliasta ulkonäköä. Siinä onkin varmaankin aikamoinen vaiva tehdä työilmoituksia. | Ostin sieltä kolme DVD-elokuvaa: jopa jonkinlaista laatua edustava 'Rain Man', aivotonta hyperactionia oleva 'Rock' ja sitten sisarenlapsilleni tarkoitettu Leijonakuningas II. |
Tee- ja kahvikauppa. | Sittenpä ostin Tuulille jonkinlaista synttärilahjaa. Ja tässäpä myyjä esittelee joitain soveliaita. Hmm, tässä näyttää taustalla olevan teletappeja. |
Lemmikkiosasto siellä. Eli täältä ostin kateille lelun ja sitten vitamiineja. |
Sinne on nyt saatu laitettua Carrols. Kyllähän sitä on pikkuisen hankalaa löytää, mutta kyllä se löytyy. Ellei muuten niin hajun perusteella. Sinne on pantu myös invalidelle tarkoitettu hissi. |
Sittenpä akateemiseen kirjakauppaan. Sieltäpä hommasin kirjoittimeeni paperia. |
Ja sitten uuten leffateatteriin, Tennispalatsiin. Siellä on 14 teatteria. Hurjaa!!
Ja siellä oli vieläpä elokuvakrääsää myyvä liike. Ja sieltä löytyy jokseenkin ihan kaikkea mahdollista. | Kävin katsomassa tuota elokuvaa. |
Aika onneton kuva siitä teatterista. Kyllä tästä ainakin näkee sen, että katsomo on valtaisan iso! |
Ja sittenpä
lähetän kuskin ostamaan limua
minulle. Nyt jotain muuta kuin Cokista, haluan nimittäin
päästä eroon
kofeiinista.
Tämä oli ensimmäinen kerta minulle tehdyn leikkauksen jälkeen kun kävin kaupungilla. Ihan tärkeää, koska en todellakaan halua jämähtää kotiini nyyköttämään.
|
Stockalle. Tai varatessani invataksia, sanon matkan olevan Akateemiseen kirjakauppaan. Mutta täällä saan hommattua kaikenlaista muuta tarpeellista. Stockalla oli melkoisen valtaisa määrä videoleffoja. Mutta minä hommasin DVD-muodossa olleen uusimman Bond-leffan "Tomorrow Never Dies". |
|
|
Pääsyy käyntiini oli synttärilahjan hommaaminen siskonpojalleni Paulille. Jotain uintiin liittyvää, niin on ollut ainakin aiemmin. Näyttää siltä, että Babe-possuun liittyvä krääsä on nyt in. No joo, kyllä "Leijonakuningas II" -krääsä oli myös esillä. |
|
|
Nyt on vasta toukokuu. Mutta kadunrepijät ovat esimerkillisen reippaasti vauhdissa. |
Olin minä sen jälkeen aika väsynyt. Osaltaan se johtui kuitenkin siitä, että verensokerini oli kohonnut pilviin. No, muutenkin...
|
Sitten parin päivän kuluttua olin taas liikkeellä. Olin hommaamassa kirjoittimeeni (musteruiskusellainen) väripatruunaa. Käyn aina ostamassa PCSuperStoressa. En tiedä sen paikan edullisuudessa, mutta jokatapauksessa kamaa on. Ja sehän on tärkeää! Niitä patruunoita on joka lähtöön: melkeinpä joka kirjoittimelle on omansa. Siksi minulla onkin aina edellisen kerran jälkeen tyhjentynyt. |
|
|
Tässä liikkeessä on suunnilleen pelkästään PC-maailman ihmeitä kuvaavia lehtiä. Niin, kyllähän siinä kivikautisessa PC-lehdessä opetetaan. Ja lopussa on ostokset. Pankkikortti on äärimmäisen näppärä. |
|
Ja taas matkalla. Nyt 30.6.1999. Olin nimittäin jo ollut huollossa edellisenä päivänä! Silloin oli vika selitetty johtuvan huonoista psttereista (ja minä kiroilin innokkaasti Anttilaa). Uusilla patteilla näkäivät kuvat oikein erinomaisesti. Mutta eipä se niinä ollut! Kun nimittäin yritin ladata muvia mikrooni, se ei onnistunukaan!
Elikkä uusintayritys (siis alunperin olin liikkeellä
tiistaina 29.6.1999).
Silloin oli sikamaisen lämmin ilma.
Sittenpä
huollettiin kameraani.
Tai oikeastaan sitä ei varsinaisesti huolleta, vaan koko kamera
vaihdetaan
toimivaan yksilöön! Siinä voi itseasiassa ihmetellä
koko huollon
tarpeellisuutta. Mutta toisaaltahan digitaalikamerat ovat kerrassaan
marginaalinen tuote Agfalle.
Tarvitsin pehmokuorta. Ja niitä jopa myytiin postissa.
Tämä on
todellakin esimerkillistä!!
Postimaksut nousivat heinäkuun alussa.
Ensimmäisen luokan kirje
nousee kolmesta markasta kolmeen ja puoleen. Mutta ikimnerkit
kannattavat...
Eli suunnilleen kaikki asiakkaat ostivat niitä. Ihan
järkevä ostos! Minä
ostin niitä sitten melkomoisen määrän...
Postista olivat loppuneet jo tarramerkit. Niitähän on sellainen sadan kappaleen rulla valmiissa loodassa. Täytyy myöntää, että siinä posti on jopa onnistunut, homma toimii oikein hyvin.
Mutta ne olivat siis loppu. Täytyi ottaa siis ihan tavallisia
ikimerkkejä
(mutta eipä minulla ole tiedossa mitään mahtavia
postitusorgioita, jolloin
pitäisi nuolla merkkejä kieli ruvella), tuopllainen sadan
kappaleen arkkim
kestää luultavasti pienen iäisuuden. Sellainen siis. Ja
joitain edes
pikkuisen kauniimpia, nyt oli ikimerkkinä tuollainen hurtanpentuja
esittävä
vihko. Niitä kymmenen.